Torkkuja ja nokkosia

Kun muutama kuukausi sitten etsimme minulle kihlasormusta, pidin yhtenä vaihtoehtona vintagesormusta. Sitten aloin miettiä, kenellä sormus olisi aiemmin ollut. Mitä, jos se olisi avioerosormus? Vaikken ole taikauskoinen, en kuitenkaan halunnut huonoa karmaa nimettömäni ympärille. Kauppias heitti minulle pari faktaa kehiin: uusikin kulta on jo moneen kertaan kierrätettyä eli siinä voi olla yhteensä vaikka 25 avioerosormuksen rippeet.

Kun torstaina olin Kiseleffin talon bloggari-illassa, juttelimme Au3-kultaliikkeen kultaseppien kanssa aiheesta. Itseasiassa 95% kullasta on kierrätettyä. Kulta on niin arvokas materiaali, että kultaseppä pyyhkii pöydältään jopa työstä aiheutuneen kultapölyn talteen. Mietimme myös sitä, miksi heti ajattelin pahinta. Todellisuudessahan kultakorut sisältävät myös tuhansia rakkaustarinoita ja onnistuneita avioliittoja – nekin, jotka eivät ole vihki- tai kihlasormuksia.

Tämäkin kuvissa näkyvä rannekoru voi sisältää kultapölyn verran tuhansia eri tarinoita. Siinä on minusta jotakin kaunista. Käytän hyvin vähän koruja, koska en enää halua käyttää rihkamaa. Tulin niille allergiseksi joitain vuosia sitten ja kyllästyin siihen, että materiaalit värjäsivät usein ihon vihreäksi. En kuitenkaan ole löytänyt montaakaan jalometallista tehtyä korua, josta pitäisin.

Jussi Louesalmi suunnitteli ideani perusteella rannekorun, joka on tehty romukullasta. Rakastan sanaa romukulta. Kokeilepa vaikka. Se sointuu suussa ihanasti ja tuo mieleen nimen Romulus. Kävi ilmi, että minun suosimani keltakulta ei romuna kelpaa oikein kenellekään. Vaikka rihkamakoruissa keltakulta on värinä trendikäs, suositaan aidoissa jalometallikoruissa edelleen valkokultaa. Jonkun muun romu on minun aarteeni, kuten kävi ilmi. Tämä rannekoru on tehty vanhasta ketjusta ja sormuksesta. Sen lisäksi siinä on kaksi pientä luonnonkiveä. Suosittelen siis penkomaan vanhat korulippaat aivan uusin silmin. Voisiko vanhasta rippirististä ja ketjusta valmistaa jotain muuta? Jos ne eivät sellaisenaan toimi, voi ne sulattaa ja muotoilla uudelleen.

Yhteistyön hengessä päätin suunnitella itsekin jotain kultaliikkeelle. Vähän niin kuin vastapaveluksena: suunnittelijalta suunnittelijalle. Syntyi nimikkosuklaa, jonka koristeena on aitoa syötävää kultaa.

Iso levyllinen raakasuklaata syntyy helposti foliovuuan pohjalle. Raasta valmiiksi parin sentin pala inkivääriä. Laita metallikulhoon 5 desiä kaakaovoita, 2,5 desiä raakakaakaojauhetta, 2 rkl kookosöljyä, 2 rkl lucumaa ja 2 rkl macaa. Laita metallikulho kuumaan veteen niin, että se kuumenee pohjastaan. Sekoita aineksia, kunnes ne ovat sulaneet juoksevaksi suklaaksi. Lisää joukkoon ruokalusikallinen appelsiininkukkavettä ja raastettu inkivääri. Kaada seos isoon foliovuokaan noin sentin kerrokseksi. Rouhi päälle vielä maun mukaan laatusuolaa. Jähmetä suklaa pakkasessa ja koristele sen jälkeen *Giusto Manetti Edible Gold Flakes -kultahiutaleilla, jotka ovat syötäviä.

En löytänyt varsinaisia terveysvaikutuksia kullalle. Se on kuitenkin antibakteerinen materiaali ja sitä käytetään reumahoidoissa tabletteina ja injektioina. Kleopatran väitetään käyttäneen kultaa kasvonaamiona. Oli miten oli, se näyttää kauniilta ja sopi siron korun pariksi: kultahiutaleet leijailivat pitkin keittiötä pienestäkin henkäyksestä. Tyyristä se tosin on, kuten kulta yleensäkin. Joku totesi, että syötävä kulta olisi kannattava ostos, jos lopputuotteen voisi myydä seuraavana päivänä eteenpäin. Jonkinlaista kierrätystä sekin.

***

Toteutettu yhteistyössä Au3-kultaliikkeen ja Suomen Blogimedian kanssa.

*Syötävä kulta saatu Perkko Oy:ltä ilmaiseksi.

Kokeilin äsken reseptiä, jonka mausta en ole ihan varma. Tavallaan se oli hyvää, mutta jälkimaku hieman karvas. Siksi jätänkin reseptin vielä muhimaan ja postaan sen ehkä huomenna. Sitä ennen saatte maistiaisen aiheesta, josta olikin puhetta jo aiemmin.

Ennen loikkaustani yrittäjäksi, tein pari viime vuotta töitä kauneustoimittajana. Vaikka hyvinvointi ja ruoka ovat lähempänä sydäntäni, voisin väittää tietäväni kauneudesta aika paljon, olenhan esimerkiksi testannut lukemattomia purnukoita. Suorastaan rakastan luonnonkosmetiikkaa, joka pelasti pari vuotta sitten ihoni, joten mielestäni on hyvinkin luonnollista kirjoittaa siitä aika ajoin tänne bloginkin puolelle. Poskiini ilmestyi kaksi vuotta sitten paljon hormonaalisia näppyjä, jotka vihdoin katosivat, kun siirryin luonnonkosmetiikkaan. Siitä saakka en ole ihonhoidossa muuta käyttänytkään. Tänä syksynä hairahdin hetkeksi syrjäpoluille, kun päätin kokeilla Shiseidon kosteuttavaa linjaa. Iho näytti loistavalta pari ensimmäistä viikkoa, kunnes alkoi täyttyä pienen pienistä näpyistä. Vaihdoin saman tien takaisin luonnonkosmetiikkaan. Eivät kaikki tuotteet silläkään saralla tietysti minulle sovi. Esimerkiksi monien hehkuttama Mádaran puhdistusvaahto ei vain yksinkertaisesti ole ihoni ystävä. Tarvitsen putsaukseen tuhdin puhdistusmaidon ja raikkaan kasvoveden. (Jälkimmäisistä voisin muuten puhua vaikka kuinka. Jos sinulla ei ole vielä kasvovettä, suosittelen sellaisen hankkimista välittömästi.)

Olen hyvin nirso kosteusvoiteiden suhteen. Oikeastaan niin nirso, että unohdan käyttää niitä. Myönnettäköön, että vielä kolmisen vuotta sitten en aina jaksanut pestä meikkejä pois iltaisin. Sittemmin olen ryhdistäytynyt sillä saralla ja alkanut öljytäkin kasvojani iltarutiinien päätteeksi. Mutta ne päivävoiteet. Ah, en oikein innostu niistä.

Inhoan rasvaista tunnetta iholla, etenkin meikin alla. Tiedättekö sen fiiliksen, kun oikein tuntuu, että iho alkaa hikoilla paksun voiteen alla. Nihkeää ja nahkeaa. Toisen suuren miinuksen voide saa, jos se rullaantuu iholla, eikä imeydy kunnolla. Jos sormiin jää harmaata, tahmaista tahnaa, on päivävoide minun silmissäni kelvoton.

Iroisien Botanical Anti-wrinkle Smoothing Care -kosteusvoide on siitä erikoinen tuote, että se kosteuttaa tehokkaasti, vaikka on hyvin kevyt iholla. Usein tarpeeksi freesin lopputuloksen saan vain rasvaiselle iholle tarkoitetuilla tuotteilla, jotka eivät kosteuta omaa pintakuivaa ihoani läheskään tarpeeksi. Iroisien tuubeissa on hyvin kapea annostelukärki, joka muistuttaa siitä, ettei voiteella tarvitse läträtä. Kun voidetta käyttää tarpeeksi vähän, ei lopputulos ole inhottavan niljakas. Ei se kyllä olisi suurellakaan määrällä, mutta tuotetta ei todellakaan kannata tuhlata turhaan. Voide imeytyy hetkessä, joten meikkauksen voi aloittaa heti.

Myös sarjan The Ultimate Serum -seerumi on miellyttävä iholla. Se on alkuun juokseva voide, mutta kehkeytyy iholla öljyksi. Sopii kosteusvoiteen alle yöksi. Kuulemma oikein rutikuiva iho imaisisi tämän myös aamuisin meikin alle, mutta minun makuuni iho jää liian kiilteleväksi. Ja olenpahan oppinut käyttämään aina välillä silmänympärysvoidettakin, kun huomasin, että ensimmäiset naururypythän siellä jo pilkistävät. Tosin rakastan nauramista jopa luonnonkosmetiikkaa enemmän, joten en ole huolissani, vaan unohdan tuubin olemassaolon vähintään kolmesti viikossa.

Huomasin muuten vasta, että minulle suositeltu kosteusvoidehan sopii myös yli nelikymppiselle iholle, koska voide on hyvin ravitseva. Luonnonkosmetiikassa ei kuitenkaan ole varsinaisia ikäsuosituksia eli ihon fiiliksen mukaan mennään. Rauhoittava ruiskaunokki, kosteuttava merilevä ja ravitseva avokado tuntuvat sopivan omalle iholleni, vaikkei se ole vielä nähnyt edes sitä kolmeakymppiä. Kahta jälkimmäistä ainesosaa nautin mieluusti myös sisäisesti, joten en ihmettele, että tekevät hyvää myös ulkoisesti.

Iroisie on ranskalainen sarja, kuten kaikki suosikkini. Kai ne ovat tarpeeksi ylellisiä luonnonkosmetiikaksi ja vievät minut omalla tavallaan Pariisiin. Sarja sopii kuulemma erityisen hyvin pintakuivalle ja hormonaalisesti temppuilevalle iholle. Näin parin viikon käytön jälkeen voin sanoa, että se on noussut jo yhdeksi suosikkisarjaseni. BB-voidekin oli muuten oikein passeli, mutta sen ainut sävy ei sopinut kellertävälle ja hieman oliiviin taittavalle iholleni.

Kuvasin tuotteet puistosta löytämieni suloisten marjojen kanssa. Joku fiksumpi saattaa tietää, ovatko ne myrkyllisiä. Älä siis valmista marjoista omaa kasvonaamiotasi. Kehittelen turvallisen version sinulle pikapikaa. Niin ja kaikki kiitos valokuvaajille, joiden kanssa olen tehnyt pari viime vuotta töitä. Olitte oikeassa, nuo kiiltävät purkit ovat aika helvetillisiä kuvata.

***

Testituotteet saatu Jolie-kaupasta veloituksetta.

Minulla on tapana hurahtaa uuteen reseptiin niin pahasti, että valmistan samaa ruokaa viikon putkeen. Olen syönyt hummusomeletin nyt viikon jokaisena aamuna. Yhdistelmä syntyi sattumalta. Olin ostanut tarvikkeet hummukseen ja perusmunakas kyllästytti. Cayanne on myös toinen tämän hetken suosikkini. Ripottelen sitä kaiken päälle.

Huuhdo pahvitetrallinen kikherneitä ja kaada ne blenderiin. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu, lisää puoli desiä oliiviöljyä, kaksi valkosipulinkynttä ja hyppysellinen laatusuolaa. Blendaa tasaiseksi.

Kauho munakkaan päälle tai lempparileivällesi. Vanhat kunnon klassikot, jumalaisen leivän ja vihersämpylät löydät linkkien takaa. Päälle sopii myös tuore chili ja korianteri, joita ilman en näköjään selviä päivääkään.

Taivas pilkottaa jälleen vaaleanpunaisena, mutten ehdi jäädä seuraamaan sen nousua. Haluaisin kertoa teille tarinan pöllöstä, jonka näin samalla reissulla, kun poimin lumimarjat edelliseen postaukseen. Mutta velvollisuudet odottavat. Jumankauta tuo taivas on muuten hienompi hetki hetkeltä!

Käyskentelin äsken keittiössä ja tästä chai-sekoituksesta lähtevä huumaava tuoksu sai minut hykertelemään ja samalla melkein kyynelehtimään. Olen niin pirun onnellinen siitä, mitä teen. Reseptien kehittely, valokuvaaminen ja kirjoittaminen saavat minut äärettömän onnelliseksi. Ihanaa, että juuri sinä olet siellä ruudun toisella puolella jakamassa tämän, koska onhan se nyt paljon hauskempaa kuin tyhjyydelle kirjoittaminen.

Olen kehunut Helsingissä Katajanokan kanavarannassa sijaitsevan Johan & Nyström -kahvilan chai lattea kaupungin parhaaksi sekä täällä blogissa että instagramin puolella. Mutta täytyy sanoa, että se on kohdannut vastustajan. Täällä nimittäin valmistui juuri niin taivaallinen chai latte, että aion ristiä sen kaupungin parhaaksi. Se tehdään mausteista ja mustasta teestä, ei mistään siirappiseoksesta (ei kyllä tehdä kakkossijaa pitävän J&N:kään versiota). Maidoksi voit valita mieleisesi, itse käytin luomusoijamaitoa. Yritän pitää soijan käytön kohtuudessa, mutta mielestäni sen maku sopii tähän juomaan parhaiten. Kokeile kuitenkin ihmeessä esimerkiksi mantelimaitoa tai riisimaitoa.

Mittaa kattilaan 5dl vettä, 1 tl kuivattua ja jauhettua inkivääriä, 1/4 tl cayannepippuria, 5 kokonaista mustapippuria, 5 kokonaista vihreää kardemummaa (murskaa ne kevyesti, jotta sisällä olevat siemenet pääsevät maustamaan teen kunnolla), yksi kuivattu tähtianis, yksi kanelitanko ja 3 rkl mustaa irtoteetä. Kiehauta ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Kaada tee siivilän läpi mukiin. Jätä tilaa (soija)maidolle. Teetä ja maitoa käytetään yhtä paljon. Lisää teen joukkoon teelusikallinen hunajaa. Kuumenna kattilassa soijamaito ja kaada se teen päälle.

Tämä on muuten aika ihana joululahjaidea. Voit annostella teen pieniin paperipusseihin, josta ainekset on helppo kaataa kattilaan. Lahjan saajan ei tarvitse mittailla mitään, vaan hän voi nauttia täysin siemauksin vapaa-ajastaan villasukat jalassa.

Kerroin eilen pöllöstä, jonka näin. Olimme kävelyllä viime sunnuntaina ja yhtäkkiä näimme puistossa joukon luontokuvaajia J Ä T T I M Ä I S I N E kameroineen. Objektiivit olivat niin isoja, että niiden pelkkä näkeminen saattaa aiheuttaa jännetupintulehduksen. Ihmettelimme hetken, mitä puistossa tapahtuu. Lopulta huomasimme pienen pöllön puun oksalla. Miten nuo kaikki harrastajat tiesivät ja ehtivät tulla paikalle? Uskomatonta. En tiedä kauanko he olivat siinä nököttäneet, mutta parin minuutin kuluttua pöllö liihotti tiehensä. Mietimme ärsyttiköhän harrastajia, että me päädyimme paikalle vapaamatkustajina. Tuskin.

Kuvittelin, että yrittäjyyden myötä kokkaisin päivät pitkät herkkuja, joiden reseptejä ryntäisin jakamaan teille. Mutta kappas. Olenkin syönyt lähinnä kananmunia keitettynä ja paistettuna. Riisikakkuja. Teetä ja taas vähän munakasta.

Oivalsin tänään, että suhtautumiseni ruokaan on muuttunut viikossa terveemmäksi. Aiemmin ruokailu oli päiväni kohokohta. Kuulostaa oikeastaan jopa vähän surulliselta, vaikka toki elämääni mahtui muutakin. Mutta heti työpaikalle saavuttuani, aloin haaveilla lounaasta. Kymmeneltä tarkistin päivän ruokalistan tarjonnan ja kolme varttia myöhemmin aloin laskea minuutteja lounasaikaan. Vaikka tarjolla oli maissitärkkelyksellä ja väriaineilla häystettyä laitosruokaa, täytin lautaseni äärimmilleen.

Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että ruokailu oli minulle tapa nostaa mielialaani – ei tapa saada tarvittava määrä energiaa. Usein sanotaan, että esimerkiksi ylipainon taustalla on jotain muuta. Surua, turhautumista, yksinäisyyttä ehkä. En muuten yhtään ihmettele parin viikon takaista uutista, jonka mukaan työpaikoilla syödään päivittäin hävyttömän suuria annoksia, kerkimäärin kilo per naama. Tuo sosiaalinen hetki työkavereiden kanssa on ihana piristys keskellä hektistä päivää. Jo kahden maissa aloin suunnitella, mitä söisin illalliseksi. Koska lounas oli bulkkia, halusin loihtia kotona joka päivä jotain aivan erityistä.

Nyt havahdun siihen, etten ole muistanut syödä moneen tuntiin. En ajattele enää ruokaa jatkuvasti. Vaikka ruoka on edelleen suuri intohimoni ja ruuan laitto yksi rauhoittavimmista harrastuksistani, koen tämän olotilan aika kevyeksi.

En ole aiemmin kirjoittanut reseptiä, jossa olisi sokeria. Mutta jotenkin nyt tuntuu siltä, että pieni kevennys on paikallaan. Sokerinkin voi valita viisaasti. Kokeile ruoko- tai kookossokeria perinteisen valkaistun sijaan. Eikä tätä herkkua tarvitse mättää lautasellista.

Ohje on peräisin syntymäpäiviltäni. Ystäväni Annika ja Ossi taikoivat vieraille näitä maukkaita ananaspaloja.

Pane mortteliin kourallinen tuoreita mintun lehtiä ja ruokalusikallinen ruoko- tai kookossokeria. Murskaa, kunnes ainekset ovat muuttuneet vihreäksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa sokeria. Leikkaa ananaksesta paloja ja sirottele minttusokeri niiden päälle.

Ostamani ananas oli niin makea, etten pystynyt syömään kuin kolme palaa. Tämä jälkkäri korvaa siis minun käytössäni karkin mennen tullen, mutten oikein kestäkään sokeria. Jollekin toiselle tämä saattaa upota huomattavasti paremmin. Voisinkin seuraavalla kerralla lisätä reseptiin limeä tai tuoretta inkivääriä, jotta lopputulos olisi raikkaampi ja kirpsakampi.

Tämän päivän yksi kohokohta on ollut käyntikorttien tekeminen tai tarkemmin sanottuna leimaaminen. Ostin Etsy.com -sivustolta leimasimen, jossa on yhteystietoni, sekä pinkan tyhjiä käyntikortteja. Ajatus oli minusta viehättävä, mutta katsotaan meneekö jossain vaiheessa hermot näpertämiseen. Tuskin.

Ystäväni postasi tänään Facebookiin kuvan leipomistaan mustikkapullista. Hänen mielestään ne olivat todella rumia, minusta niissä oli potentiaalia. Oikea kuvakulma ja valaistus, niin se olisivat olleet oikein kauniita – sellaisella rustiikkisella tavalla.

Minä en ole leiponut aikoihin. En raakakakkuja tai uunissa paistettavia herkkuja. Mutta tänä aamuna nousin ajoissa ylös (eli klo 10.30) ja kävin ostamassa kaupasta ainekset aprikoosiskonsseihin. Tarkoitus oli kattaa pöytä koreaksi ja nauttia aamupala hitaasti laiskotellen. Mutta skonssit eivät kohonneet, kuten olisin toivonut, eikä minulla ollut juuri muuta tarjottavaa. Kohoamisongelma saattaa johtua siitä, että käytin hajamielisyyttäni leivinjauheen sijasta ruokasoodaa. Jos siis haluat noudattaa ohjetta säntillisesti ja tehdä lättänämpiä skonsseja, valitse ruokasooda. Utelias valitsee leivinjauheen ja katsoo, mitä tapahtuu. Ehkä pallerot kohoavat kauniimmin.

Sekoita kulhossa 3 dl mantelijauhoja, 1/2 tl ruokasoodaa/leivinjauhetta, 1 tl kanelia ja 1 tl ruususuolaa. Sekoita blenderissä 1 dl kuivattuja aprikooseja, 2 kananmunaa, 1 rkl agavesiirappia, 0,5 dl vastapuristettua appelsiinimehua ja 0,5 dl oliiviöljyä. Blendaa ainekset tasaiseksi ja sekoita ne kuivien ainesten joukkoon. Vaivaa taikinaksi ja pyörittele pellille pieniä palloja. Paina jokainen pallo päältä hieman tasaiseksi ja paista 225 asteessa 15 minuuttia.

Näiden päälle sopii hyvin vuohenjuusto, mutta voisi päälle levittää hieman hilloakin. Suolaisen ystävänä arvanette kumman valitsin.

Tutustuin skonsseihin ensimmäisen kerran vuonna 2005, kun olin töissä Tennispalatsin kahvilassa. Eräänä päivänä valmistin latten Conan O'Brienille. Muistattehan sen jakson, kun Conan vierailee Suomessa. Kerron tarinan aina juuri näin, vaikka todellisuudessa en tavannut koko miestä. Mutta hänen assarinsa tilasin minulta kolme kahvia ja uskottelen edelleen itselleni, että yksi niistä kuului tuolle punapäälle.

***

Kuvat on otettu Canon 6D -järjestelmäkameralla, joka on saatu lainaksi.

Päätin tehdä ihmiskokeen. Siihen liittyy paljon hermoja raastavaa säätämistä ja vielä enemmän valokuvia. Kuten huomaat, blogin ulkoasu on muuttunut. Sen vuoksi olen joutunut pitämään hieman hiljaiseloa. Sivupalkki, otsikot ja banneri olivat hetken yhtä sillisalaattia. En ole vielä ehtinyt suunnitella uutta banneria, mutta tämä toimikoot ainakin toistaiseksi. Suomen Blogimedian yläpalkki katosi samassa hässäkässä, mutta sen pitäisi ilmestyä takaisin piakkoin.

Mutta nämä blogin kuvat. Ne olivat kaikki 50 pikseliä liian kapeita, eikä palstan leveyttä saanut helposti muutettua. Ne eivät skaalautuneet koskaan oikein, joten olin tehnyt kaikista tasan palstan levyisiä. Niinpä vaihdoin kaikki kuvat käsin. Ensin muutin koon ja sen jälkeen toin ne takaisin postaus kerrallaan. Kuulemma aika sademiehenä hakkasin konetta koko eilisillan ja tämän aamupäivän.

Nyt olo on typertynyt, mutta tyytyväinen. Minun pitäisi nakuttaa sekä yhtä lehtijuttua että pari vuotta roikkunutta opinnäytetyötäni, mutta ajattelin hetken vain hengähtää ja katsoa, mitä olen saanut aikaan. Hurjan monta reseptiä ja valokuvaa olen tänne kirjoittanut. Se tuntuu ihmeelliseltä.

Suunnittelen omenajälkiruokaa, jonka reseptin julkaisen myöhemmin tällä viikolla. Jälkkärin yhteydessä arvon yhdelle teistä joululahjan. Mietinpä myös, millaisen kakun punajuuresta saisi. Mokosta hakemani salaatin punajuurilohkot olivat herkullisen värisiä tätä päivän harmautta vasten.

***

Kuva otettu Canon 6D -lainakameralla.

Tämän reseptin olen bongannut jo vuosia sitten Helsingin Sanomista. Se on ollut talven luottosalaattini siitä lähtien. Olen aika huono syömään kylmiä ruokia, jos ulkona on pakkasta. Olen aina sanonut, että tarvitsen lämmintä ruokaa. Muuten minusta tuntuu siltä, kuin en olisi saanut mitään syödäkseni.

Kun vuonna 2009 aloin lisätä kasviksia lautaselleni, aloitin näistä lämpimistä ja lämmittävistä eli mausteisista salaateista. Rakastuin jeeraan eli jauhettuun juustokuminaan, jota ripottelin lähes kaikkeen. Olen lisännyt reseptiin myös neilikkaa ja cayanne-pippuria.

Toinen suuri suosikkini on tuore korianteri, joka jakaa mielipiteitä. Minusta se sopii kaikkeen, jopa sushiin, vaikka olinkin ennen vain hyvin perinteisten makirullien kannattaja. Mutta sitten totuin myös Sushi bar + winen länsimaisempiin versioihin. En ymmärrä, miksi he poistivat korianterimakin valikoimistaan.

Tästä annoksesta riittää kahdelle. Viipaloi neljä isohkoa porkkanaa. Siivut saavat olla parin millin paksuisia. Viipaloi yksi keskikokoinen fenkoli. Paista ensin porkkanoita pannulla ja lisää muutaman minuutin kuluttua joukkoon fenkoli. Noin viiden minuutin paistamisen jälkeen lisää kasvisten päälle kaksi ruokalusikallista agavesiirappia tai hunajaa. Ripottele päälle myös laatusuolaa, teelusikallinen jeeraa, puoli teelusikallista jauhettua neilikkaa ja ripaus cayannea. Sekoita. Porkkanat saavat jäädä hieman rouskuviksi.

Laita lautasille salaattisekoitusta, esimerkiksi vuonankaalia, pinaattia ja rukolaa. Kaada paistetut porkkanat ja fenkolit salaatin päälle. Pilko joukkoon hieman tuoretta chiliä maun mukaan. Paista kuumalla pannulla vuohenjuustokiekkoja ja lisää ne salaatin päälle. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä (unohtui kuvasta) ja revi mukaan ruukullinen korianteria.

Annos ei petä koskaan. Mausteiden määrää voi muuttaa halutessaan, jos porkkanat tuntuvat liian tujuilta tai pliisuilta.

***

Kuvat on otettu Canon 6D-lainakameralla, jonka palautan huomenna. Sitten siirryn takaisin poikaystävän järkkäriin. Pitäisikin ehkä ryhtyä mainitsemaan siitäkin täällä postauksen lopussa: "Kuvat otettu poikaystävän kameralla, joka on saatu hyvää ruokaa vastaan ikuisuuslainaan."

Olen äärimmäisen iloinen, että naapurustoomme on avautunut uusia liikkeitä ja ravintoloita. Kurvissa on tätä nykyä muun muassa ihana ravintola Kombo, Moko Market ja tänään hyväksi havaittu lounaspaikka Street Gastro. Sieltä muuten saa kaikki leipäannokset myös salaatteina, jos mielii gluteenitonta vaihtoehtoa.

Sen lisäksi alueella on myös uusi helmi, nimittäin luonnonkosmetiikkaa käyttävä Hoitola Aina. Valitettavasti liike ei sijaitse vielä katutasossa, mutta tylsältä näyttävään toimistorakennukseen kannattaa todellakin suunnata. Viidennestä kerroksesta löytyy omistaja Karoliinan suloinen soppi.

Pääsarja on ranskalainen L'Atelier des Délices, joka kuuluu suosikkeihini. Tuotteiden tuoksut voivat tosin olla jonkun mielestä liian huumaavia. Esimerkiksi kosteuttavat Hydra-sarjan voiteet tuoksuvat karamellisoidulta omenalta. Haju on minunkin makuuni hieman liian makea, mutta se tosin haihtuu iholta hyvin nopeasti. Toiset ovat puolestaan hullaantuneet sarjaan juuri tuoksujen vuoksi, jotka eivät muuten ole keinotekoisia. Tuoksu on todellakin saatu oikeasta omenasta ja sokerista.

Siksi innostuinkin kehittelemään voiteeseen sopivan jälkiruuan. Reseptin lisäksi tarjoan sinulle mahdollisuuden voittaa lahjakortin 90 minuutin mittaiseen kasvohoitoon. Ohjeet löydät postauksen lopusta.

Blendaa kaksi desiä taateleita mössöksi. Lisää joukkoon desi pekaanipähkinöitä ja jatka työstämistä, kunnes aineksista muodostuu taikinaa. Jos et omista tehokasta blenderiä, kuten Vitamixia, käytä monitoimikonetta. Painele taikinaa lasiin tai pieneen kulhoon. Kuva hieman hämää, koska lasin reunan käyttäminen muottina on aika turhaa. Paremman lopputuloksen saat vain muotoilematta taikinapallon suoraan lasin pohjalle.

Pese blenderi ja lisää sinne 125 grammaa (yksi pikkupussillinen) yön yli liotettuja cashewpähkinöitä, 0,5 desiä vettä, kaksi ruokalusikallista agave-siirappia ja yksi omena. Puoli teelusikallista viherjauhetta antaa seokselle kivan värin. Sekoita samettisen tasaiseksi ja kaada laseihin takinan päälle. Pilko päälle vielä pala omenaa ja ripottele kanelia mausteeksi. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin pari, jos jaksat.

Olen käynyt elämäni aikana vain muutamassa kasvohoidossa. Yleensä olen aina pettynyt, koska mitkään tehopuhdistukset eivät poista taianomaisesti mustapäitäni. Olen hyväksynyt ihotyyppini ja ymmärtänyt, että sörkkimisen sijaan se kaipaa itseasiassa kosteutta. Karoliina teki minulle hoidon, johon kuului muun muassa erikoinen alginaattinaamio. Se on okklusiivinen eli sen alle ei pääse ilmaa. Levää sisältävä seos levitettiin perinteisen voidenaamion päälle. Leväkerroksen alla tehoaineet pääsevät imeytymään ihoon erityisen tehokkaasti. Se kovettuu ja lopuksi naamion voikin nostaa kasvoilta kokonaisena pois kuin silikoninaamarin. Tämä naamari ei tosin silikonia ole nähnytkään vaan sisältää pelkkiä luonnollisia ainesosia.

Jos haluat osallistua arvontaan, lähetä minulle sähköpostia. Siten minun on helpompi lähestyä voittajaa, osalla teistä kun on tapana kommentoida tässä alla nimettömänä. Lähetä viestisi osoitteeseen torkkujajanokkosia@gmail.com otsikolla kasvohoito. Pelkkä tervehdys riittää, mutta tietysti aina on mukava saada pidempääkin postia. Vastausaikaa on ensi viikon keskiviikkoon 18.12. kello 24 asti.

Karoliina valitsee voittajalle ihotyypin mukaisen hoidon. Purmat tasapainottaa ja puhdistaa rasvoituvaa ihoa, Hydra kosteuttaa, Sensi rauhoittaa herkkää ihoa ja Jeunesse-hoidot ovat silottavia ja kiinteyttäviä.

Lisäpisteet Karoliinalle harvinaisen napakasta niska- ja päähieronnasta, joka on kaikissa hoidoissa omanlaisensa.

***

Toteutettu yhteistyössä Hoitola Ainan kanssa.
Hämeentie 29
5. krs.

Pirskatti. En saa millään lisättyä uuteen blogipohjaan Facebookin tykkäysnappia. Nyt jutun pystyy kyllä jakamaan share it -valikosta, mutta pidän tykkäyksistä. Niistä näkee nopeasti ja helposti, mistä postauksesta olette pitäneet. No, ehkä asia selviää ajallaan.

Tein näitä bataattirieskoja viime torstaina ylijääneestä bataattimuusista. Rakastan perunarieskoja, mutta niissä yhdistyy kaksi asiaa, jotka saavat vatsani vellomaan: vehnä ja peruna. Jälkimmäistä siedän pienissä määrin, mutta esimerkiksi perunamuusi on usein todellinen katastrofi. Bataatti sen sijaan ei aiheuta vatsanväänteitä, ja kun korvasin vehnän mantelijauholla, oli lopputulos erittäin mieluinen yllätys.

Kuori ja pilko bataatti. Keitä paloja vedessä, kunnes ne ovat pehmenneet. Kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pohjalle hieman nestettä. Survo bataattilohkot ja lisää joukkoon halutessasi hieman kookoskermaa. Ripottele joukkoon laatusuolaa.

Bataattirieskojen suhde on suunnilleen tämä: 3 desiä bataattimuusia, desi mantelijauhoja ja yksi kananmuna. Lisää joukkoon myös teelusikallinen leivinjauhetta. Jos seos ei tunnu tarpeeksi taikinamaiselta, lisää mantelijauhojen määrää. Lusikoi taikinaa pellille pieniksi ympyröiksi ja paista 225 asteessa 20 minuuttia. Jos rieskat tuntuvat vielä kovin pehmeiltä, jatka paistamista. Varo polttamasta rieskoja. Levitä päälle voita tai vaikka viipale avokadoa.

Tein uuden satsin rieskoja lauantain brunssille, jonka järjestimme ystäväni kunniaksi. Hänelle syntyy vuoden vaihteessa tyttövauva. Lauantaina mantelijauhot olivat vähissä ja rieskoista suurin osa näki vain biojätebussin. Ne jäivät löysiksi, mutta paloivat. Suosittelen siis napakkaa rakennetta taikinaan. Minusta myös tuntuu, että pienet ja suipot bataatit käyttäytyvät hyvin eri tavalla kuin isot ja pulleat.

Lopuksi kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Kirjoittamanne sähköpostit saivat minut äärimmäisen hyvälle tuulelle. On mukava kuulla, että pidätte blogistani ja jaksatte tulla tänne aina uudelleen. Muistutan, että osallistumisaikaa on keskiviikkoon, jos arvonta meni sinulta ohi. Nyt alan jälleen kerran tutkia netin how to -ohjeita. Josko saisin sen napin teille menettämättä hermojani...

Onpa tasaisen harmaa päivä. Tuoreimmat valokuvani tuntuvat sopivan siis teemaan. Ihan ensimmäisenä haluaisin onnitella arvonnan voittajaa: toivottavasti sinulla on ihanaa kasvohoidossa Outi S.! Lähteän sinulle tarkemmat ohjeet sähköpostilla.

Hoidin arvonnan perinteisellä menetelmällä. Tulostin kaikkien voittajien nimet paperille ja leikkasin niistä arvontalipukkeet, jotka panin kaikki kulhoon. Aikani sekoitettuani nappasin voittajan lapun silmät kiinni. Osallistujia oli 43.

Suuri kiitos kaikille lyhyemmistä ja pidemmistä kirjeistänne. Pitäisi pyytää useammin teiltä postia, siitä tuli sen verran hyvä mieli. Heidi S. kyseli taatelipalleroiden perään, joita voisi napsia karkkien korvikkeena. Heidi, aivoni raksuttavat jo pallero-ohjeen kimpussa, mutta sitä ennen halusin jakaa sinulle tämän vieläkin helpomman ohjeen, jonka bongasin bloggaajakollegani Vilma P:n palstalta. Tämän helpommaksi karkkien teko ei muutu. Hieman rivoloogisilta nuo kyllä näyttävät.

Sujauta kuivatun tai tuoreen taatelin sisään pähkinä. Halutessasi dippaa taateli raakasuklaaseen. Nauti. Raakasuklaan ohjeen löydät esimerkiksi täältä. Eli dippaa taateli siinä vaiheessa, kun suklaa on vielä löysää, eikä ole vielä jähmettynyt.

Nyt alan valmistautua joululounaalle. Pariin vuoteen en ole millään meinannut saada joulufiilistä. Josko graavattu lohi auttaisi. Niin ja glögi. Toivottavasti sitä on tarjolla.

Olen viime aikoina innostunut punajuurista. Poikaystäväni ei hihkunut innosta, kun keksin lisätä hänen syntymäpäiväkakkuunsakin punajuurta. Hän nimesi kakun The Office -jenkkiversion roolihahmon mukaan. Tiedäthän toimiston rasittavan mutta lopulta ihan mukavan Dwight Schruten, jolla on punajuuritila? Hän varmasti arvostaisi tämän hetkistä intohimoani punajuuria kohtaan.

Minun mielestäni kakku oli todella hyvää. Punajuuri maistui tietenkin läpi, muttei mitenkään häiritsevästi. Oikeastaan vain ulkomuoto olisi voinut olla kauniimpi. Olisin halunnut tehdä kakusta perinteisen kuivakakun muotoisen, mutten löytänyt lähikaupoistamme oikeanlaista vuokaa. Tein lopulta kakun leipävuokaan, minkä vuoksi siitä tuli hieman lihamurekkeen näköinen.

Punajuuret sain joululahjaksi vanhalta työkaverilta Eevikseltä. Kiitos! Ne ovat peräisin hänen pieneltä kasvimaaltaan Helsingin Oulunkylästä. Haaveilen siitä, että itsekin jaksaisin kasvattaa vihanneksia, mutta en ole onnistunut pystyttämään edes yrttitarhaa parvekkeelle. Myönnetään, etten koskaan kastele edes viherkasvejamme. Veikkaan, että minun kannattaa tulevaisuudessakin turvautua ystäviin ja heidän kasvimaidensa antimiin.

Raasta neljä keskikokoista punajuurta. Säästä kastiketta varten teelusikallinen punajuuriraastetta. Sekoita blenderissä viisi kananmunaa, 15 kivetöntä taatelia, puolikas chili ja ruokalusikallinen agavesiirappia tai hunajaa. Lisää ainekset punajuuren joukkoon. Kaada astiaan myös desi raakakaakaojauhetta, ripaus laatusuolaa, teelusikallinen leivinjauhetta ja kolme desiä gluteenittomia jauhoja. Itse tein seoksen kookos-, kvinoa- ja mantelijauhoista, mutta yhtä hyvin voisit käyttää esimerkiksi vain yhtä näistä. Sekoita ainekset taikinaksi ja kaada se paistovuokaan. Paista 225 asteessa puolisen tuntia.

Tee kakulle halutessasi kastike. Blendaa 100 grammaa liotettuja cashewpähkinöitä, desi vettä, ruokalusikallinen agavesiirappia tai hunajaa ja teelusikallinen punajuuriraastetta. Lusikoi kastiketta kakkupalan päälle.

Jos kakusta haluaa suklaisemman, voi osan jauhoista korvata lisäkaakaolla. Taidan seuraavalla kerralla hienosäätää vielä ohjetta, mutta nyt kakku oli mukavan ruokaisa. Ei se kaikille maistunut, mutta ehkei minun olisi pitänyt esitellä kakkua niin epäilevään sävyyn: "Haluatko maistaa hieman erikoista punajuurikakkua? Se on oikeasti ihan hyvää."

Sain joululahjaksi toivomani Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjan. Vaikka söin kuluneena vuonna mielestäni todella terveellisesti satunnaisia bilesipsejä lukuunottamatta, on painoni noussut tasaiseen tahtiin. Ei nyt ihan hirveän paljon, mutta juuri sen verran, että se ärsyttää minua. Etenkin, kun kroppatyyppini on sellainen, että kaikki tarttuu keskivartaloon. Voisinpa sanoa painon nousun johtuneen rankoista salitreeneistä ja lihaskasvusta. Kevään innostuksen lopahdettua en ole juuri liikkunut viimeisen puolen vuoden aikana. Lisäksi uskon istumatyön ja stressin tehneen tehtävänsä. Kirja pureutuu stressihormonin, kortisolin, vaikutuksiin kropassamme. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoimintaa käsitellään useassa luvussa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa on meillä paljon suvussa ja nyt mietinkin, pitäisikö minun jopa mittauttaa arvoni vuoden alussa.

Aikani märehdittyäni ja murehdittuani, päätin aloittaa treenit uudelleen. Lisämotivaatiota haen Kaisa Jaakkolan yrityksen valmennuksesta. Optimal performancen valmennus alkaa vuoden alussa. Eniten odotan Biosignature-mittausta, jossa tarkastellaan, mihin rasva kehossani kertyy. Noh jenkkakahvoihin, se on mittaamattakin selvää, mutta on mielenkiintoista kuulla, miten siihen voi vaikuttaa. Entistä mielenkiintoisempaa siitä tekee se seikka, että lautasellani on jo paljon suositeltuja raaka-aineita. Ehkä siis syön niitä vääriin kellonaikoihin, en nosta rautaa tarpeeksi usein tai ehkäpä kilpirauhaseni käy tosiaan alikierroksilla.

Otin kuitenkin jo pari kirjan vinkkiä käyttöön. Olen lisännyt proteiinia jokaiselle aterialle. En tiedä menikö tämä nyt ihan oppikirjan mukaan, mutta eilen tasapainotin kasvisruoka-ateriani tällä jälkkärillä. Kyllähän ne mahassa menivät suht samaan aikaan sekaisin. Tämän jälkkärin innoittaja on aiemmin postaamani chia-puuro, joka on nyt terästetty proteiinijauheella.

Sekoita blenderissä kaksi desiä mantelimaitoa, mittakauhallinen vaniljan makuista proteiinijauhetta (itselläni on riisiproteiinia mutta laadukas herakin käy) ja puoli teelusikallista kanelia. Kaada seos kulhoon ja lisää joukkoon kukkurallinen ruokalusikallinen chia-siemeniä. Anna siemenien geeliytyä kymmenen minuutin ajan. Lisää päälle lempimarjojasi.

Kirjaa lukiessani aloin myös miettiä saanko tarpeeksi jodia. Olen käyttänyt vuosia himalajansuolaa. Entisen työpaikkani ruokalan sörsseleissä oli takuulla perinteistä jodioitua suolaa, mutta kotitekoisissa ruuissani sitä ei ole. Jos käytät joko harmaata merisuolaa tai vaaleanpunaista ruususuolaa, saatat tarvita jodia. Sitä saa esimerkiksi kelp-levästä, jota myydään luontaistuotekaupoissa. Hyvin pieni määrä riittää. Ostin myös purkillisen seleeniä. Katsotaan menevätkö suositukset ihan uusiksi, kun valmennus alkaa.

Eräs lukija toivoi minulta postauksia siitä, kuinka terveellisiä elämänmuutoksia voi tehdä pieni askel kerrallaan. Lupaan jakaa niitä sitä mukaa teillekin, kun valmennus etenee.

***

Yhteistyössä Optimal Performancen kanssa.

Kävin viime perjantaina pitkästä aikaa salilla ja vedin käsitreenin tyytyväisenä viime kesän painoilla. Sehän kostautui. Vinkki: monen kuukauden tauon jälkeen kannattaa aloittaa varovasti. Käteni olivat vielä eilenkin hauiskäännöistä niin jumissa, että niiden suoraksi saaminen teki kipeää. Sunnuntaina tein jalkatreenin, joten minusta on tällä hetkellä jäljellä lähinnä liikuntakykyinen torso. Sen verran olin viisastunut, etten lisännyt tangolle jalkapäivänä yhtään ylimääräistä kiekkoa. Istumaan pääseminen on silti hieman haastavaa.

Käsiin auttoi kuitenkin itse tekemäni taikasalva: oreganoöljyllä terästetty vartalovoi, jota hieroin kipeille lihaksille yön ajaksi. Hauiksia edelleen hieman kolottaa, mutta käsien suoristaminen onnistuu jo vaivatta. Ostin oreganoöljyn kesällä sisäiseen käyttöön, kun kuulin, että se auttaa suolisto-ongelmissa ja poistaa hiivaa. Noh, tipat ovat sen verran ärtsyjä, etten niitä kovin montaa kertaa nauttinut. Ulkoisesti öljyä voi kuitenkin käyttää lihasten rentouttamiseen. Eteeristä oreganoöljyä saa luontaistuotekaupoista.

Laita lasipurkkiin puoli desiä kaakaovoita ja puoli desiä kookosöljyä. Sulata seos vesihauteessa. Lisää joukkoon 35 tippaa eteeristä oreganoöljyä. Itse lisäsin voiteeseen myös kymmenen tippaa piparminttuöljyä, joka auttaa muun muassa infektioihin ja tuoksuu ihanalta. Sekoita ja anna seoksen jähmettyä öljystä takaisin voidemaiseksi koostumukseksi. Älä vauhdita hommaa jääkaapissa, ellet voi valvoa tilannetta. Yön yli jääkaappiin jätettynä voiteesta tulee nimittäin kivikovaa. Been there, done that. Napakkaa voiteesta tulee joka tapauksessa, mutta se sulaa hetkessä iholle. Huom! Oregano- ja piparminttuöljyjä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

Jokin taika tässä vartalovoissa kyllä on ja sivelinkin sitä kropalleni lisää heti herättyäni. Poikaystäväni mielestä tuoksun nyt ihan pizzalta. Hyvä juttu, jos sattuu pitämään pizzasta.

Voide lienee tarpeellinen kaikille muillekin, jotka aikovat tehdä tänään liikuntaan liittyviä uudenvuodenlupauksia. Vannon, että lihakset tulevat aluksi kipeytymään, mutta toisaalta ainakin tietää tehneensä. Tänään suosittelen kuitenkin lepoa ja skumppaa. Sekin on aika hyvä rentoutuksen resepti. Niin ja tietenkin kannattaa huitaista myös yksi chlorella-juoma ennen bileiden alkua. Ehkäisee nimittäin krapulaa, kuten aiemmin tänä vuonna kerroin.

Kuplivan hauskaa uutta vuotta! Nähdään toisella puolella!

Olen ollut armottomassa flunssassa tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Viimeiset viisi päivää olen miettinyt päässäni blogitekstejä, mutten ole mitenkään jaksanut nakuttaa niitä koneelle. En ole pariin vuoteen ollut näin raivokkaassa nuhassa. Yritän välttää turhia antibioottikuureja, koska vatsani on ihan tarpeeksi haastava ilman sen bakteerikannan tuhoamistakin, mutta nyt oli pakko taipua. 400 nenäliinan jälkeenkin homma äityi poskiontelontulehdukseksi.

Turvauduin kuitenkin koko flunssan ajan myös inkivääriin, mustaherukkamehuun ja tähän uljaaseen mausteeseen eli kurkumaan. Kurkuma valittiin vuoden 2010 rohdoskasviksi, sillä se on erittäin vahva antioksidantti ja hillitsee tehokkaasti tulehduksia. Intialaisessa auyrveda-lääkeperinteessä kurkumaa on käytetty jo tuhansia vuosia. Sen uskotaan laskevan kuumetta, parantavan ruuansulatusta ja puhdistavan maksaa. Kurkuman on myös havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa. Etenkin melanoomaa ja rintasyöpää vastaan on saatu kokeellisesti positiivisia tuloksia. *Edit* Esitteen kurkumasta voit ladata tämän sivun alalaidasta.

Kurkumaa kannattaa käyttää mustapippurin kanssa, sillä se tehostaa kurkuman imeytymistä. Osassa lähteistä sanotaan, että teho tuhatkertaistuu, osassa puhutaan jopa 2000-kertaisesta vaikutuksesta. Tein kurkumasta pieniä shotteja veteen sekoitettuna ja jopa snorttasin sitä suoraan sieraimiin. Kurkuma avaa tukkeutuneen nenän yhtä tehokkaasti kuin siihen tarkoitetut sumutteet. Muista käyttää luomua! Päivittäisessä käytössä kurkuman voi sekoittaa esimerkiksi salaatinkastikkeeseen.

Kaada lasiin öljyä ja loraus agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi joukkoon mustapippuria, himalajansuolaa ja lisää teelusikallinen kurkumaa. Sekoita.

Eilen uhmasin jo flunssaa ja kävin katsomassa The Wolf of Wallstreet -elokuvan. Suosittelen lämpimästi, vaikka kolmen tunnin pituus saattaa kuulostaa yliampuvalta. Leonardo DiCaprion lisäksi mainion (vaikkakin lyhyen) roolisuorituksen tekee Matthew McConaughey. Myös komedioista tuttu Jonah Hill panee parastaan (ja paria huoraa). Rahaa palaa, FBI on kintereillä, naiset ovat vähäpukeisia ja miehet snorttaavat jotain ihan muuta kuin kurkumaa.

Olin eilen ensimmäisessä Biosignature-mittauksessa. Kerroin aiemmin, että seuraavat kuusi kuukautta treenaan Optimal Performancen valmennuksessa. Vaikka tiedän jo paljon, koen silti tarvitsevani tsemppiä liikuntaan sekä ruokavalion suunnitteluun. Oma valmentaja kannustaa, motivoi ja viilaa pikkuasiatkin kuntoon, mikä on mieletöntä. Valmentajani on Hanna-Kaisa Raninen, jonka blogista bongasin reseptin näihin munakoisoranskiksiin.

Biosignature-mittaus tehdään 12. kohdasta metallipihdeillä. Mittauspisteet ovat: leuka, poski, rinnan sivu, ojentaja, lapa, kylkiluiden sivu, lonkan sivu, navan sivu, polvi, pohje, etureisi ja takareisi. Menetelmällä havainnoidaan rasvan kertymistä vartalon eri osiin ja rasvan määrän suhteita toisiinsa nähden. Tarkoitus on saada tietoa pitkän aikavälin hormonitasapainosta kehossa.

Olin lukenut Biosignature-mittauksesta eri blogeista. Takareiden piste nousi lähes poikkeuksetta naisilla ykkösprioriteetiksi eli pisteeksi, jonka tulosta pyrittään madaltamaan. Mitä enemmän takareidessä on rasvaa, sitä enemmän kehossa on estrogeeniä ja etenkin kehon ulkopuolelta tulevia estrogeenin kaltaisia aineita. Omat kinttuni ovat aina olleet kapeat, joten uskoin saavani mittauspisteestä hyvät lukemat.

Toisin kävi, vaikka minä en lämmitä ruokaa mikrossa muoviastioissa, juon veteni lasipullosta ja kaiken lisäksi olen lopettanut e-pillereiden käytön. Noh, kuulemma etenkään kuukausi sitten tekemäni muutokset eivät vielä näy mittauksessa eli e-pillereiden poisjätön vaikutukset näkyvät vasta sitten joskus myöhemmin.

Prioriteettilistallani seuraavana on navan sivu, mikä ei hämmästytä lainkaan. Optimitilanne olisi alle 15 millimetriä, itselläni luku on 45,1. (Takareidessä ihanne olisi muuten naisilla alle 20mm, minulla on nyt 48,3mm.) Navan mittauspiste kertoo kehon stressitilasta ja stressihormoni kortisolin määrästä. Se puolestaan voi johtua ihan vaikka työstressistä, mutta myös elimistön stressistä. Sitä voi aiheuttaa minun tapauksessani insuliini. Sitä mittaava piste lonkan sivulla eli jenkkakahvoissa on prioriteettini numero kolme. Mitä enemmän rasvaa jenkkakahvoissa on, sitä enemmän ruokavaliossa on hiilihydraatteja sietokykyyn nähden. Optimaalinen arvo olisi 15mm, minulla 42,1mm. Hiilihydraattien sietokyvystä kertoo lavan mittauspiste selässä. Siinäkin arvoni ovat hieman koholla. Jos hiilihydraattien sietokyky on erinomainen, luku on alle 10mm. Minulla se on 17,6mm.

Toinen asia, jonka moni oli blogissaan maininnut oli se, ettei mittaus satu. Minulla etenkin vatsan ja kyljen pisteet olivat suorastaan kipeitä. Mittauksen ei tosiaan kuuluisi tuntua miltään, mutta kehoni rasva tuntuu kovalta ja on kivusta päätelleen tulehtunutta. Ensimmäinen askel valmennuksessa onkin kalaöljyn lisääminen ruokavaliooni. Ostin Poliquin-merkin nestemäistä kalaöljyä, jota otan nyt 2,5 teelusikallista päivässä. Se vastaa 25 kalaöljykapselia! Tiesin, että omega kolmosten ja kutosten tulisi olla oikeassa suhteessa, mutten olisi itse osannut ryhtyä näin radikaaleihin toimenpiteisiin. Saamme omega-6:sta aivan liikaa ruokavaliostamme. Sitä on esimerkiksi kasviöljyissä. Kutonen aiheuttaa suurissa määrissä tulehdusta, jota nyt pyrimme laskemaan. Monen omega-3 ja omega-6 suhde on ihan vinksallaan, jopa 1:16. Ihannesuhde olisi 1:1. Omega-3 tekee kudoksesta myös pehmeämpää, jolloin rasvasolujenkin seinämien pitäisi muuttua joustavammiksi. Silloin myös rasvasoluun varastoituneet kuona-aineet pääsevät pois.

Seuraava mittaus on kuukauden kuluttua. On todella mielenkiintoista nähdä, mitä pienten ja suurten muutosten tekeminen saa aikaan. Tarkoitus on myös lisätä ruokavalioon proteiinia ja tehdä punttitreeni kolme kertaa viikossa.

Lopuksi vihdoin ohje näihin munakoisoranuihin, joita kutsuin hajamielisenä ensin munajuuriksi. Ehkä kun näyttävät vähän epäilyttäviltä ja maistuivat kuulemma vähän vehkeeltä. Minun mielestäni nämä olivat oikein hyviä, mutta toisaalta maistoinkin suoraan uunista tulleita versioita. Valokuvaamisen jälkeen jäähtyneet ranut olivat kieltämättä huonompia. Eli ole vikkelä!

Viipaloi munakoiso pitkiksi soiroiksi. Itketä munakoisot: sirottele päälle suolaa ja odota, että munakoisoista tihkuu tummaa nestettä. Huuhtele ja kuivaa. Haarukoi yksi kananmuna ja kasta palaset ensin kananmunaan ja sitten kvinoa- tai maintelijauhoon. Paista puolisen tuntia 225 asteessa. Ranut kannattaa kääntää puolivälissä paistoaikaa. Mausta laatusuolalla.

***

Yhteistyössä Optimal Performancen kanssa.

Olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa jo parin vuoden ajan ihonhoidossa. Pesen ja kosteutan ihoni siis luonnonkosmetiikalla. En kuitenkaan ole vielä päässyt ihan luonnonmukaisen värikosmetiikan makuun. Olen kyllä kokeillut muutamia hyviä tuotteita, mutta jotenkin aina vain repsahtanut vanhoihin suosikkeihin. Käytän myös ihan tavallista shampoota ja hoitoainetta, koska pelkään, etten löydä yhtä tehokkaita luonnonkosmetiikkavalikoimasta. Perjantain mittauksen jälkeen aloin kuitenkin miettiä pitisikö minun lopettaa myös tavallisten meikkien ja hiustuotteiden käyttö. Perinteinen kosmetiikka lisää elimistön kemiallista kuormaa, sillä se sisältää xenoestrogeenejä eli estrogeenin kaltaisia aineita.

Jos kylppärin kaappisi huutavat tyhjyyttään, suosittelen klikkaamaan ostoksille Màdaran talvialeen tiistaina 14.1. Tehokasta shoppailuaikaa on klo 00.00-24.00 eli yhden vuorokauden ajan. Tuotteet ovat -40%. Yli 60e ostoksesta ei tarvitse maksaa postikuluja ja kaupan päälle tulee silmänympärysvoide. Mádaralta löytyy myös hiustenhoitotuotteita, joita ajattelin testata seuraavaksi.

Nyt, kun pakkaset ovat vihdoin saapuneet, voi kokeilla myös esimerkiksi hyvin kosteuttavaa SOS-voidetta. En muuten ole ihan varma, mitä ajattelen tästä pakkasesta. Inhoan jäisiä katuja, koska en jaksaisi stressata liukastumisesta. Eilenkin todistin jo monta pyllähdystä. Mutta toisaalta auringon oli jo aikakin paistaa. Ei kukaan jaksa ikuista mordoria.

***

Yhteistyössä Natural Goods Companyn ja Suomen Blogimedian kanssa.

Olen innostunut jälleen pirtelöistä. Jostain syystä ne eivät maistuneet minulle moneen kuukauteen, mutta proteiinilla höystetty smoothie on niin hyvä välipala, että olen ottanut sen takaisin ruokavaliooni.

Minulla on myös kolme uutta superfoodia pirtelöni sekaan. Big Tree Farms -merkki oli minulle tuttu vain kaupan hyllyiltä, mutta nyt olen innostunut kolmesta heidän tuotteestaan.

Coco Hydro Sport* on jauhetta, josta syntyy kookosvettä. Kuulostaa epäilyttävältä tiedän, eikä jauhe tietenkään voi korvata ihanaa, tuoretta tavaraa. Se on kuitenkin melkoisen kätevä tuote esimerkiksi salille palautumisjuomaksi. Purkkiin on pakattu 45 nuoren kookoksen vedet ja ripaus balilaista merisuolaa. Maku on tavallista miedompi ja oma jauheeni on maustettu lisäksi limellä. Täytyy testata pian myös maustamatonta versiota. Kookosvesijauhe maksaa noin 20 euroa eli se tulee myös edullisemmaksi kuin perinteinen kookosvesi.

Rosella Powder* on ihanan vaaleanpunaista ja sisältää paljon C-vitamiinia, joka tulee tarpeeseen. Ulkona on jo -17°C! Jauhe tehdään balilaisista hibiskuksen kukista. Maistuu sitruksiselta, joten pystyy juomaan veteenkin sekoitettuna.

Tulsi seed* eli pyhän basilikan siemenet geeliytyvät kuten chia-siemenet, mutta ovat hieman isompia. Ne muuttuvat suloisen vaaleansinisiksi veteen sekoitettaessa. Tulsi on adaptogeeni eli sen sanotaan poistavan stressiä. Siementen pitäisi olla hyvin tehokkaita elimistön puhdistajia. Suositellaan käytettäväksi illalla, jotta elimistö puhdistuisi tehokkaasti yön aikana. Tee ensin geeli ja lisää se smoothie-ainesten joukkoon.

Laita blenderiin ruokalusikallinen kookosvesijauhetta + 2,5 desiä vettä tai 2,5 desiä kookosvettä. Lisää joukkoon desi mustaherukoita, desi vaniljan makuista riisiproteiinia, kourallinen pinaattia, varsiselleriä maun mukaan ja teelusikallinen rosella-jauhetta. Voit korvata rosellan muutamalla tyrnimarjalla. Tee ruokalusikallisesta tulsisiemeniä (tai chia-siemeniä) geeliä lisäämällä siementen joukkoon desi vettä. Lisää geeli muiden ainesten joukkoon ja blendaa.

On aivan ihanaa, että työpisteelleni paistaa jälleen aurinko, mutta voisinko jäädä nyt sitten kolmeksi kuukaudeksi sisälle? Tuollaiset pakkaslukemat eivät ole minua varten! Onneksi lähden sunnuntaina Nizzaan. Ei sielläkään lämmin ole, mutta mukavat kymmenen astetta plussan puolella kuitenkin. Tajusin, että kaikki luonnonkosmetiikan lempparimerkkini ovat ranskalaisia. Ehkä löydänkin ne mainitsemani tuotteet ensi viikolla Välimeren rannalta.

***

*Tuotteet saatu ilmaiseksi testiin.

Jos tulinen makuelämys olisi ääni, miltä se kuulostaisi?

Mieluusti tältä. Filmintekijä Chris Cairns saisi useamminkin räjäyttellä kardemummaa, kurkumaa ja chiliä tuottaja-dj MJ Colen suunnitteleman musiikin tahtiin.

Suun hyvinvointi on minulle erittäin tärkeää. Minulla oli vielä neljä vuotta sitten kaksi maitohammasta. Toinen niistä oli varsinainen maanvaiva, koska siinä oli jatkuvasti reikiä. Lopulta hammas piti yllä niin pahoja ientulehduksia, että se piti poistaa. Jäljelle jäi ikävä kolo, jonka kanssa olisi ehkä oppinut elämään, mutta päätin kuitenkin teettää vanhan hampaan tilalle implantin. Tuo järjestyksessään viides hammas puuttuu itseasiassa yllättävän monelta: jopa viideltä prosentilta ihmisistä. Jos hampaistani olisi ymmärretty ottaa röntgenkuvat lapsena, olisi ehkä huomattu, ettei viitosen yläpuolella ollut tuloillaan rautahammasta. Hammas olisi voitu poistaa niin ajoissa, että väli olisi kuronut kiinni vuosien varrella. Aikuisiällä alahammas olisi saattanut alkaa hakea omaa pariaan yläpuolelta. Lopulta alahammaskin olisi tästä syystä voinut jopa irrota, joten pelkästään esteettisiä syyni eivät olleet. Alaleuan maitohammas on edelleen hyvässä kunnossa, eikä sille ole toistaiseksi tarvinnut tehdä mitään. Implantin tekeminen kesti kauan, mutta lopputulos on hienompi kuin alkuperäinen. Ientulehdukset loppuivat hampaan poiston jälkeen kuin seinään ja väitän, että olen sairastanut flunssia aiempaa vähemmän. Kirjoitinpa hampaastani aikoinaan lehtijutunkin, joka yllättäen löytyi myös Kauneus ja Terveys -lehden nettisivuilta.

Minä pidän purkeista ja puteleista. Hurahdan uutuuksiin vähän liiankin helposti, mutta on kuitenkin muutama tuote, joiden monikäyttöisyydestä pidän. Tiesitkö, että kookosöljyä voi käyttää suun puhdistamiseen? Menetelmää kutsutaan oil pullingiksi. Olen kokeillut kookosöljyn purskuttelua muutamana aamuna, mutta se jostain syystä ällöttää minua ihan oksennusrefleksiin asti. Tarkoitus on siis purskutella öljyä 15 minuuttia, jonka aikana se kerää itseensä bakteereja. Lopuksi öljy syljetään paperiin ja kierrätetään roskikseen. Hyvinvointivalmentaja Leeni Viion blogista löytyy sen verran hyvät ohjeet, että suosittelen kurkistamaan ne. Leeni kertoo, että hänen hampaansa ovat vaalentuneet oil pullingin avulla, minkä vuoksi minäkin yritän ottaa purskuttelun tavaksi, vaikka tällä hetkellä vasta totuttelen ajatukseen. Leeni suositteli, että kokeilisin eri kookosöljymerkkejä, koska öljyn maulla on merkitystä. Härskiintynyttä öljyä ei tee mieli liikutella suussa sekuntia pidempään. Oil pullingin ja syömisen lisäksi kookosöljyä voi tietenkin käyttää myös kasvojen puhdistukseen, deodoranttina ja kosteusvoiteena.

Toinen mielenkiintoinen tuote on *Dr. Bronner's Pure-Castile Soap -nestesaippua, joka sisältää muun muassa aiemmin mainitsemaan kookosöljyä sekä oliivi-, hamppu- ja jojobaöljyä. Omassani on lisäksi piparminttuöljyä, mutta versioita löytyy mantelista ruusuun.

Kyllä. Tällä saippualla voi pestä myös hampaat. Ainakaan piparminttu ei maistu pahalta tai saippuaiselta. Oikeastaan se ei maistu miltään. Yksi tippa riittää. Lisäksi saippualla voi pestä kasvot, vartalon, hiukset, tiskit, kaikki kodin pinnat ikkunoista vessanpönttöön, lemmikit, pyykit sekä hedelmät ja vihannekset torjunta-aineista. Se toimii myös muurahaiskarkottimena ja partavaahtona. Varsinainen monitoimituote siis! Katso laimennusohjeet eri käyttötarkoituksille täältä. Tuotetta saa myös matkakoossa ja se tulee ehdottomasti olemaan myös minulla mukana Nizzassa.

Niin ja sokerina pohjalla: saippua on biohajoavaa, 100 % luomua, reilun kaupan tuote, täysin kasvipohjainen, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ei sisällä synteettisiä petrokemikaaleja eikä tensidejä ja on lisäksi perheyrityksen valmistamaa.

Nyt minun täytyy jatkaa hommia. Huomenna pidän opetusluennon kauneustrendeistä ja kirjoittamiani juttuja voi lukea lähiaikoina ainakin Trendistä, Costumesta ja Kauppalehdestä. Kunhan saan pienet muutokset nakuteltua ennen lomaa. Työn tekoa siivittää uusin suosikkibiisini The Mother We Share bändiltä nimeltä CHVRCHES. Lauloin muuten monta päivää tyytyväisenä mukana: ...and the mother we share will never keep your BIRDHAT from falling...

Arvatenkin biisi ei mene ihan niin.

Ps. Jos luonnonmukaiset hammastahnat eivät ole sinun juttusi, osta sitten vaikka tätä maailman kauneinta *Marvis-suuparfyymiä, jonka makuvaihtoehdot ovat kutkuttavia.

***

Tuotteet saatu ilmaiseksi testiin.

Au3 ja syötävällä kullalla koristeltu appelsiini-inkiväärisuklaa

Suloista merilevää kasvoille

Hurmaava hummus

Kaupungin paras chai latte

Uusi suhtautuminen ruokaan ja minttuananas

Gluteenittomat aprikoosiskonssit

Sademiehen kuvaprojekti

Lämmittävä porkkanasalaatti

Omenainen raakakakku lasissa + arvonta

Ennalta-arvaamattomat bataattirieskat

Taatelikarkki ja voittajan paljastus

Dwight Schruten punajuurikakku

Chia-proteiinijälkkäri

DIY oreganovartalovoi kipeille lihaksille

Kurkumaa puolikuolleille

Biosignature-mittaus ja munakoisoranut

Mádara Cosmeticsin talviale

Kolmen superfoodin smoothie

The Sound of Taste

Monitoimituotteet suun hyvinvointiin