Torkkuja ja nokkosia

Minusta on näköjään tullut kauhea jätskihirmu, ainakin reseptinkehittelijänä. Yksi lempijäätelöistäni on minttu puffet, mutta syön niitä ehkä kerran kesässä. Kun sitten yhdistin päässäni kaksi asiaa, kookoskerman ja uuden raakakakkutaikinan, oivalsin gluteenittoman ja maidottoman minttu puffetin olevan toteutettavissa.

Mutta samalla ryhdyin laskupuuhiin. Minulla on ollut nyt meneillään luentojakso vanhoista kunnon kilokaloreista. Olenkin koulutehtävänä seurannut kalorinkulutustani parin viikon ajan. Luvut yllättivät minut: syön yllättävän kaloripitoista ruokaa. Annoskokoni ovat myös melkoisen isot, turhankin. Heti kun pienensin annoskokoja, vatsakipuni häipyivät. Tavallaan järkevää, koska kroppa ei joudu käsittelemään ylimääräistä.

Ei kaloreilla niin väliä, jos niillä ei ole väliä. Mutta jos mielestäsi syöt terveellisesti ja kamppailet silti ylimääräisten kilojen kanssa, suosittelen tsekkaamaan päivittäisen kalorinsaannin. Nimittäin kaikkien paleoiden ja karppausten keskellä pätee mielestäni sama kultainen sääntö: kuluta enemmän kuin syöt.

Eivät nämä "terveellisemmät" minttupuffetit nimittäin mitään kevyitä ole. En siis yhtään ihmette, miksi raakakakkujen annoskoot kahviloissa ovat pienehköt. Se ei ehkä johdukaan pelkästään raaka-aineiden hinnasta.

Valitettavasti minulla ei ole talousvaakaa, joten kalorien arvioiminen tämän reseptin osalta oli haastavaa. (Kaiken matikkajärkeni mukaan desi mulpereita ei paina sataa grammaa. Meinasin nimittäin ensin kyllä mokata, heh.) Tässä kuitenkin suuntaa antavia lukuja: Kalorilaskurin mukaan sadassa grammassa mulpereita on 325 kaloria, saksanpähkinöissä 680 kaloria, raakakaakaossa 611 kaloria ja kookoskermassa 250 kaloria. Suuria lukuja joka tapauksessa. Se yllätti minutkin, ja muutama vuosien aikana kertynyt kilokin sai selityksen.

Tuo kuvan annoskoko on noin 5x8 cm ja niitä taikinasta ja jäätelöstä saa kuusi kappaletta. Voin sanoa, että annos on aika tuhti. Jo kolmanneksella pärjää, koska jätski on täyttä tavaraa ja tehty marjoista, pähkinöistä ja kookoskermasta. Jos tavoitteenasi on rajoittaa kalorinkulutustasi, suosittelen ehdottomasti pilkkomaan annokset vielä pienemmiksi.

Joku kuitenkin taas kysyy, millä ihmeellä jätskien muoto on tehty. Turvauduin jälleen kerran suklaapostauksista tuttuun peltirasian kanteen. Jäätelön kanssa kansi oli syytä vuorata ensin elmukelmulla, jotta irrottaminen onnistui.

Mittaa blenderiin (jos blenderisi ei ole tarpeeksi tehokas, käytä monitoimikonetta) kaksi desiä saksanpähkinöitä, kaksi desiä mulperimarjoja ja desi raakakaakaojauhetta sekä ripaus laatusuolaa. Jos haluat, lisää joukkoon ruokalusikallinen lucumaa. Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kaulitse taikinasta ohut levy. Aseta peltikansi taikinan päälle ja leikkaa sopiva pala veitsen avulla. Tee myös toinen samankokoinen taikinakaistale. Vuoraa peltikansi elmukelmulla ja aseta toinen taikinalevyistä kannen pohjalle.

Pese blenderi ja kaada kannuun seuraavaksi kolme desiä kookoskermaa, teelusikallinen chlorellaa väriksi, neljä tippaa eteeristä piparminttuöljyä mauksi ja pari ruokalusikallista agavesiirappia makeudeksi. Sekoita tasaiseksi. Kaada kookoskermaseos peltirasiaan. Asettele lopuksi toinen taikinalevy päällimmäiseksi. Jos haluat jäätelöstä siistejä paloja, jähmetä kookoskermaa tunnin ajan pakkasessa, ennen kuin levität päällimmäisen taikinakerroksen.

Anna jäätelön jähmettyä pakkasessa yön yli tai esimerkiksi työpäivän ajan. Irrota jäätelölevy peltikannesta kuuman veden ja elmukelmun avulla. Leikkaa jäätelö pienemmiksi paloiksi.

Jos sinulla ei ole peltirasian kantta tai muuta toimivaa muottia, voit myös valmistaa jäätelön näin: kaada kookoskermaseos astiaan ja pane se pakkaseen tekeytymään. Sekoittele seosta noin puolen tunnin välein, jotta siitä tulee jäätelömäistä. Muotoile keksitaikinasta pyörylöitä ja pane ne hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Lusikoi valmista jäätelöä kahden keksin väliin.

Vaikka näiden jäätelöiden kalorimäärä saattoi yllättää, suosittelen silti tarttumaan makeannälän iskiessä mieluummin raakajäätelöön. Reseptin aineslista on lyhyt ja tiedät täsmälleen, mitä syöt.

Mitäs sanotte: vihastuttaako kaloreiden laskeminen vai avasiko tämä postaus silmäsi? Osa kavereistani vannoo karppauksen tai paleon nimeen, eikä paljon kaloreista piittaa. Itsekin olen kuulunut jo useamman vuoden tähän ryhmään. Toiset ystäväni noudattavat perinteisempää lautasmallia, jossa kalorit pidetään kurissa.

Kehotankin kuuntelemaan kehoasi. Kumpikaan ruokavalio ei ole väärä. Jos ylenmääräinen eläinproteiinin syöminen esimerkiksi ällöttää sinua, se ei ehkä ole sinua varten. Voi olla, että kaipaat viljoja, vaikka niistä puhutaan nykyään kuin ne olisivat suurikin uhka.

Oli ruokavaliosi mikä tahansa, muista että laatu korvaa määrän. Unohda kevyttuotteet ja tee ruokasi mahdollisimman usein itse.

Sitten vielä Sydänkävyn loppukevennys. Näyttävät kuulemma lapsen tekemiltä neuvostopuffeteilta, mutta maistuvat hyvältä. Lisäpisteet käärepapereista. Teippi ja paperi ovat molemmat Granitista.

Ps. Muistuttaisin, että raakakakkutaikinat syntyvät parhaiten tehokaalla blenderillä, kuten Vitamixilla. Saat 20 euron alennuksen Raakapuodista koodilla torkkuja.*

*Blogiyhteistyö

Taas on se aika vuodesta, kun ilta alkaa hämärtyä liian aikaisin. Kuvien ottaminen töiden jälkeen on huomattavasti haastavampaa, kun luonnonvalo hiipuu. Kun ei ole kuvia, ei synny tekstiä. Jostain syystä jalustan kaivaminen esiin tuntuu aina yhtä vaivalloiselta, vaikkei kuvaamiseen lopulta sen kauempaa mene. Käsilihaksetkin saavat extratreeniä, kun kannattelee läppäriä valaisimena. En kyllä kaivanut jalustaa esiin nytkään, vaan onneksi kotoa löytyy eräs vähemmän laiska tyyppi.

Minun on pitkään pitänyt aloittaa postausten sarja, jossa esittelen ostamisen arvoisia raaka-aineita. Moni tuttuni on nimittäin kommentoinut, että reseptini vilisevät kummallisia asioita, joista olisi kiva tietää vähän enemmän ennen kuin hankkii kaapit täyteen superfoodeja. Kaverini kertoi, että hänellä on useita kertakäyttöisiksi jääneitä raaka-aineita kaapissaan, koska ei osaa valmistaa niistä enää mitään muuta. Asia on korjattava!

Aloitetaan siis psyllium-kuidusta. Kuitu tehdään psyllium-kasvin siementen kuorista jauhamalla. Kun jauhetta sekoittaa nesteeseen kuten veteen tai mehuun, se muuttuu hieman karheaksi hyytelöksi. Psyllium-kuitu onkin loistava tuote tasapainottamaan vatsan toimintaa suuntaan ja toiseen. Psylliumin nimikin vääntyi meillä pyllyjumiksi sen kiinteyttävän ominaisuuden vuoksi. Tavallaan nimi on harhaanjohtava, koska tuote auttaa kyllä myös jumin poistoon, sillä kuitu auttaa suolta toimimaan säännöllisesti. Suosittelen siis, että jos vatsasi oikuttelee, kokeile psylliumia ennen kuin turvaudut lääkkeisiin. Kuitu myös puhdistaa suolistoa, joten se on hyvä lisä kuuriluontoisesti, vaikket kokisi käytölle erityistä muuta tarvetta.

Vatsaa hellivien ominaisuuksiensa lisäksi psyllium on myös erinomainen raaka-aine taikinoiden teossa. Se antaa ruualle sitkoa ja kuohkeutta ja auttaa siten gluteenittomassa leivonnassa. Itse käytän psylliumia esimerkiksi raakakakuissa, siemenleivissä ja lihapullissa. Se ei maistu miltään, joten sitä voi huoletta ripotella sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Hyvä muistisääntö onkin, että psylliumia voi lisätä ruokaan aina, kun siitä tarvitsee imeä kosteutta ja haluat koostumuksesta kiinteämpää.

Yksi ensimmäisistä resepteistä, jossa käytin tuotetta, on tämä jumalainen leipä. Suosittelen kokeilemaan, jos resepti ei ole sinulle vielä tuttu.

Superfoodeja on kyllä kertynyt omatkin kaapit täyteen. Olen nyt yrittänyt oppia käyttämään vanhan loppuun ennen kuin ostan uutta. Haaveilen siitä, että voisin ostaa Granitista parikymmentä lasipurkkia ja säilöä tuotteet kauniisti esille. Nyt ne ovat nimittäin sekä lattioilla lojuvissa nyssäköissä että täyteen ahdetuissa vetolaatikoissa. Mikrolle tarkoitettu avohyllykin pursuaa purkkeja, ja vaikken ole mikään mestarisiivooja, kaipaan minäkin jo järjestystä. (Mikroa en muuten omista, eikä meillä ollut sitä kotikotonakaan.)

Toivottavasti saan tämän projektin loppuun jo ennen kuin kevätaurinko alkaa taas helpottaa valokuvaamista. Siihen saakka yritän keskittää kuvaamisen taas viikonlopuille ja ripotella postauksia pitkin viikkoa.

Se hyvä puoli pimeydessä on, että Riikalta saamani ihanat kynttilänjalat pääsevät tehokäyttöön.

Ps. Kerro, mikä superfood sinulla on jäänyt lojumaan kaapin perälle, niin keksitään sille uutta käyttöä!

Facebookssa tuli tänään vastaan Four Sigma Foodsin postaus, joka herätti mielenkiintoni. Kuten aiemmin kerroin, olen lopettanut kahvin juomisen. Sanoin korvaavani nykyään aamukahvin FSF:n Instant-juomajauheilla. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että jauheen voi sekoittaa myös maitoon. Lontoolainen Planet Organic -kahvila oli lisännyt listalleen Reishi Cappuccinon. Pakkohan reseptiä oli kokeilla. Korvasin Reishin Cordycepsilla, koska pidän sen mausta enemmän. Alkuperäisreseptissä oli käytetty tummasta riisistä valmistettua maitoa, minä ostin Ruohonjuuresta kookosmaitoa. En sitä perinteistä kermaista tölkkiversiota, vaan 1,5 litran maitotölkissä myytävää laimeampaa juomaa. Tähän tarkoitukseen sopii varmasti myös manteli- tai soijamaito, mutta koska instanteissa on jonkun verran steviaa, suosittelen maitoa, jota ei ole makeutettu. Ja tietysti hommaan sopii myös vanhan kunnon lehmänmaito, jos sitä käytät. Miksei vuohenmaitokin, vaikka sen ominaismaku on kyllä ehkä hieman liian juustoinen. Reseptiin kuului myös coconut mannaa, mikä kuvan perusteella näytti kookosvoilta. Korvasin sen kotoa löytyvillä kookoslastuilla.

Kuumenna kattilassa 3 desiä valitsemaasi maitoa. Kaada maito blenderiin. Lisää joukkoon puoli desiä kookoslastuja ja pussillinen valitsemaasi FSF Instant -jauhetta. Täältä voit lukea, mitä terveyshyötyä kustakin on. Blendaa juoma tasaiseksi ja nauti.

Kaipaan Helsinkiin ravintoloita ja kahviloita, joista voisi saada tämän tyyppisiä juomia. Olen usein ihmetellyt, miksi ketjut menestyvät Suomessa niin hyvin. Jos voisin, perustaisin tuollaisen kahvilan itse. Siellä tarjoiltaisiin tästä blogista löytyviä reseptejä ja sohvilla saisi lojua tuntitolkulla.

Ps. Minua ei muuten pitäisi päästää Ruohonjuureen. Menin etsimään lehmänmaidolle korviketta, mutta mukaan tarttui myös kuvissa näkyvä kupariliina. Siksi, että tiskialtaamme on aika ällön näköinen, mutta myös ulkonäkösyistä. Onhan se nyt aika kaunis. Vitsit, mitä ihanaa turhamaisuutta :)

Minusta tuntuu, että päivät kulkevat tällä hetkellä melko lailla saman kaavan mukaisesti. Kaupasta olen ostanut viime viikkoina toistuvasti kahta asiaa: lehtikaalia ja lämminsavulohta. Lehtikaalia, koska sitä voi panna päivän jokaiseen ruoka-annokseen. I kid you not. Syön lehtikaalia aamuisin paistettujen kananmunien (tarkemmin sanottuna yhden kokonaisen kananmunan ja yhden pelkän valkuaisen) kanssa. Sitä voi upottaa smoothien sekaan ja mikä tahansa illallinen täydentyy lehtikaalista. Niin hullu en vielä ole, että kuljettaisin lehtikaalia työpaikalle lounasta varten. Lämminsavulohi puolestaan pelastaa niinä päivinä, kun kokkaamiseen ei jaksa juuri panostaa. Tai silloin, kun on niin nälkä, ettei siihen ehdi panostaa.

Eilen lisäsin näiden raaka-aineiden joukkoon talvikurpitsaa, olihan sunnuntai. Butternut squash -kurpitsani hintalappuun tulostui vitsikkäästi sanat "luomu kurpitsa butt". Mitä muuta voi olettaa, kun kirjoittaa postauksen pyllyjumista.

Kurpitsa ei muuten ollut paras vaihtoehto nälkäiselle sunnuntaikävelijälle. Sen kuorimiseen meni tovi. Kuvatkaan eivät meinanneet onnistua, sillä olin kantanut kaverin kaksivuotiasta poikaa halki hylätyn junatunnelin. En selvästi ole tottunut pitkäkestoiseen rasitukseen, koska sen jälkeen en meinannut pystyä pitämään edes kännykkää kädessä. Toisaalta otin sen positiivisena juttuna. Tulipahan kerrankin pidettyä näpit irti älypuhelimesta. Järkkäri oli jo aivan liian painava ja kuvat meinasivat tärähtää joka ikinen. Nämä ovat terävimmästä päästä.

Kuori ja halkaise kurpitsa. Poista siemenet ja rihmastomainen osa. Pilko paloiksi ja pane ne pellille. Lorauta päälle hieman öljyä ja paista 225 asteessa parikymmentä minuuttia. Revi lehtikaali paloiksi ja paista niitä hetki öljyssä. Rouhi joukkoon himalajansuolaa. Kaada lehtikaali kulhoon ja revi joukkoon myös romaine-salaattia sekä basilikaa ja korianteria. Lisää joukkoon lämminsavulohta ja purista kalan päälle hieman limen mehua. Lopuksi kaada päälle valmiit kurpitsat ja nauti.

Kiitos kaikille pyllyjumia kommentoineille postaustoiveistanne. Seuraavaksi raaka-aine-esittelyssä on maca, joka tuntuu jääneen kaikilla kaapin perälle. Sama täällä, joten tutkimustyö lienee tarpeen.

Olen innostunut valtavasti kvinoapuurosta. Lähikaupastamme saa luomukvinoaa hiutaleina, josta syntyy kelpo arkipuuro. Olen kuitenkin viehättynyt paljon enemmän niin sanotusta left over -puurosta. Sitä varten tarvitset suolaiselta aterialta ylijäänyttä kypsennettyä kvinoaa, joka on valmistettu kokonaisista jyvistä. Puurosta tulee lempeän makuista ja itse pidän siitä hieman vellimäisenä. Resepti on itseasiassa Gwyneth Paltrow'n keittokirjasta, jonka sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni ja bloggaajakollegalta Sofialta. Ihana kirja, ihana nainen. Ja on se Gwynethkin ihan upea.

On aika sääli, että luontaisesti gluteeniton kaura turmeltuu yleensä valmistusvaiheessa muiden viljojen kanssa, jolloin edullisesti myytävä kaurahiutale ei enää ole gluteenitonta. Gluteenittomasta versiosta saa pulittaa tuplahinnan. Jostain syystä vatsani pitää kvinoapuurosta kauraa enemmän. Se myös lämmittää todella hyvin kroppaa eli sopii loistavasti kirpeisiin syysaamuihin. Tänä aamuna jouduin avaamaan parvekkeen oven, koska minulle ehti tulla touhutessa puuron jälkeen hiki.

Huuhtele desi kvinoaa kunnolla siivilässä, jotta se ei maistu saippuaiselta. Kaada kvinoa kattilaan ja lisää joukkoon kaksi desiä vettä. Anna kiehua miedolla lämmöllä 15 minuuttia, tai kunnes vesi on ineytynyt kokonaan.

Ota kattila pois liedeltä ja aseta paperiservetti kattilan ja kannen väliin. Anna tekeytyä viitisen minuuttia.

Valmiista kvinoasta puolet voi käyttää suolaisella aterialla ja puolet puuroon. Toki voit myös tehdä kaksi annosta puuroa.

Lisää valmista kvinoaa kattilaan ja kaada joukkoon mieleistäsi maitoa (riisi-, soija-, kookos-, manteli-...tai sitä ihan perinteistä). Määrä riippuu siitä, kuinka puuromaista tai vellimäistä koostumuksesta haluat.

Lämmitä pari minuuttia ja tarjoile marjojen, siementen ja agavesiirapin kanssa.

Minun tekisi muuten mieli muuttaa blogin ulkoasua hieman. Edelleen jotain vaaleaa, mutta päiväkirjamainen luettelo on alkanut kyllästyttää ja haluaisin reseptit selkeämmin kategorioiden alle. Nettilehtimäisyys kiinnostaa. Saas nähdä.

Harvemmin kuvitan postauksiani omilla kuvillani, mutta tähän ei tuntunut sopivan mikään muu yhtä hyvin kuin oma hymyni.

Moni teistä odottaa varmaan jo malttamattomana postausta macasta. Sen sijaan olen ollut syvässä blogihiljaisuudessa. Olen nimittäin tehnyt isoja päätöksiä ja ne ovat vieneet kaiken aikani ja energiani. Tosin nyt olen niin tajuttoman innoissani ja energinen tulevasta, etten varmaan saa ensi yönä unta. (Jos tämä olisi leffa, tässä vaiheessa leikattaisiin kohtaukseen, jossa nukahdan heti, kun ummistan silmäni. Poikaystäväni puolestaan pyörisi epätoivoisena sängyssä, vaikka haukottelee nyt enemmän kuin minä, ja manaisi hyviä unenlahjojani.)

Olen muhitellut ajatusta elämänmuutoksesta jo pitkään. Lopulta tulin siihen tulokseen, että rikkauksia on moneen lähtöön ja tällä hetkellä oma hyvinvointi ja joustavat aikataulut menevät vakituisen palkan edelle. Yhdeksästä viiteen duunissa en nimittäin jaksa tsempata iltaisin itseäni salille, kun räntää sataa naamaan ja ulkona on sysimustaa. En myöskään pääse toteuttamaan omia projektejani, koska olen kiinni silloin, kun muut haluaisivat pitää palaverin. Niinpä tällä viikolla päätin irtisanoutua vakityöstäni.

Tulen jatkossa tekemään ihan sitä samaa kuin ennenkin eli kirjoittamaan lehtijuttuja, mutta sen lisäksi halusin enemmän aikaa tälle blogille, joka on tehnyt minut kovin iloiseksi. Tämä on ollut alusta inspiraatiolle ja uusille poluille ja on ollut mahtavaa huomata, että blogi toimii inspiraationa myös teille lukijoille.

Haluaisin tehdä lähiaikoina pientä ehostusta blogin ulkoasuun, joten älkää ihmetelkö, jos jonain päivänä blogi on hetkellisesti hieman sekaisin. Mitään kovin suurta ei ole odotettavissa, mutta pientä hienosäätöä kaipaan. Saatan jatkossa kirjoittaa reseptien lisäksi satunnaisesti luonnonkosmetiikasta tai itse tehdyistä voiteista ja naamioista. Kauneus on tähän saakka ollut työni takia kiellettyjen aiheiden listalla, mutta joskus siitäkin olisi hauska kirjoittaa. Omalla tavallani tietysti, mutta kauneuskin on osa hyvinvointia. Mitä sanotte?

Olen kyllä äärimmäisen innostunut tulevasta ja toivon, että pystyn välittämään sitä fiilistä tännekin. Viikonloppuna ajattelin kirjoittaa pari uutta reseptiä ja tehdä myös sen lupaamani postauksen macasta.

Sen haluan vielä sanoa ennen kuin hyppään peiton alle, että kannattaa unelmoida ja antaa tilaa uudelle. Jos vain odotat muutosta, se ei välttämättä tapahdu, mutta jos teet sille tilaa elämässäsi, saatat piankin saada eteesi uusia loistavia projekteja. Niin nimittäin kävi minullekin heti tänään. Ennen kuin jotain alkaa ärsyttää yltiöpositiivisuus, niin sanottakoon, ettei tietenkään kannata hypätä ihan tyhjän päälle, mutta hyvä suunnitelma kyllä kantaa.

Olen siitä varma.

Tämä on ollut jotenkin äärimmäisen hyvä lauantai. Minulla on uusi parkatakki, jolla pärjää hyvin syysmyrskyssäkin. Minulla on myös uudet kengät, Timberlandin klassikkomalli yellow boot, jotka tuovat minulle mieleen yläasteen pojat. Sopii muuten hyvin tytöillekin. Sen lisäksi ostimme tänään kirkasvalolampun, joka paitsi piristää, toimii aivan loistavana valaistuksena ruokakuvissa. Eli antaa tulla talvi, olen varustautunut!

En siis tiennyt, että minulla tulisi olemaan täydelliset olosuhteet kuvaamiseen kello kuudelta illalla. Tarkoitus oli vain hotkaista lohta ja bataattimuusia, mutta päätin tehdä jälkimmäisestä pikapostauksen.

Kuori ja pilko bataatti ja keitä paloja, kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada keitinvesi pois lukuunottamatta noin desiä, joka saa jäädä kattilan pohjalle. Survo bataatit muusiksi ja lisää joukkoon loraus kookoskermaa. Pilko joukkoon puna- ja valkosipulia ja revi pinnalle valitsemaasi yrttiä.

Maca tuntuu olevan superfood, joka jää liki kaikilla kaapin perälle. Se on yksi ensimmäisistä superfoodeista, jonka olen ostanut. En osannut silloin vielä oikein käyttää macan kaltaisia raaka-aineita. Sekoitin sitä teelusikallisen appelsiinimehun joukkoon ja juoma maistui lähinnä pierulta. Kokeilu menee samaan kategoriaan ensimmäisten viherpirtelöitteni kanssa. Joskus kerroinkin, että blendasin yhteen kaiken jääkaapista löytyvän vihreän rucolasta kurkkuun. Macaa, kuten vihreitäkin, piti opetella käyttämään.

Nykyään osaan annostella macaa smoothien joukkoon niin, ettei se minusta maistu läpi. Kaikkein paras paikka macalle on kuitenkin raakasuklaan joukossa. Siitä sitä on hyvin vaikea erottaa. Lisäksi jälkkäristä tulee varsinaista seksisuklaata, koska maca tasapainottaa hormonitoimintaa ja lisää seksihaluja (jälkimmäistä tekee myös raakakaakao). Tässä sekä inkiväärisuklaan että marjasuklaan reseptit. Niistä molemmista löytyy myös macaa.

Täytyy kuitenkin heti myöntää eräs asia: en ole koskaan huomannut macan hormonitoimintaa tasapainottavia ominaisuuksia. Kun maca nousi suuren yleisön tietoisuuteen, pari kaveria vannoivat sen nimeen. Yritin innostua siitä, mutten koskaan kokenut ahaa-elämystä. Käytän edelleen macaa aika ajoin, mutta minun piti tarkistaa pussin kyljestä, milloin pulverin parasta ennen -päiväys on.

Mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi hyötyä macasta. Syö nyt ainakin se pussi loppuun. Maca on voimakas adaptogeeni, joka lisää suorituskykyä, parantaa munuaisten toimintaa, antaa energiaa ja vähentää stressiä. Se parantaa hedelmällisyyttä ja tasapainottaa hormoneja, ja sopii sekä miehille että naisille. Sitä on käytetty niin impotenssin kuin epäsäännöllisen kuukautiskierron hoitoon. Masennukseenkin sen pitäisi auttaa. Maca on urheilijoiden suosiossa, sillä se sisältää aminohappoja ja kasvisteroleja.

Macaa kannattaa käyttää aamulla tai päivällä, koska se antaa energiaa. Eikä alun vertaukseni ollut ihan hakoteillä – macan liikakäyttö voi aiheuttaa ilmavaivoja. Kannattaa aloittaa teelusikallisesta ja edetä 2-3 ruokalusikalliseen päivässä. Adaptogeenejä kannattaa käyttää jaksoissa. Pidä kolmen kuukauden jälkeen kuukauden tauko ennen kuin jatkat macan käyttöä.

Maca soveltuu kaikille, mutta sitä ei suositella rinta- tai eturauhassyöpää sairastaneille. Lisää macasta sekä tarkan ravintosisällön löydät täältä.

Puhuin aiemmin superfoodieni järjestämisestä lasipurkkeihin. Noh, se on nyt siinä pisteessä, että sain purkitettua tänään macan. Seuraavaksi pitäisi hankkia lisää säilytysastioita ja jatkaa projektia. Näyttää nimittäin todella paljon hienommalta, kuin sikin sokin lojuvat pussit.

Purkittamisesta oli sekin hyöty, että taisin innostua kokeilemaan uudestaan josko huomaisin tällä kertaa macan vaikutukset. Luulisi, että nyt olisi otollinen hetki, kun vuoden pimein aika lähestyy.

Vaikka rakastan aurinkoa, on myrskyssä jotain romanttista. Myönnän myös, että jopa kesäisin joskus minusta on ihanaa herätä aamulla sateeseen. Sade oikeuttaa lojumaan koko päivän sängyssä. Sellaista joutilaisuutta sallii itselleen aika harvoin. Näinä päivinä minulla on tapana todeta poikaystävälleni, että nyt katson vähän sarjoja. Monikossa. Sanon niin, vaikka todellisuudessa katson yleensä yhtä sarjaa kerrallaan useamman jakson putkeen. Mutta siinä tiivistyy se yksinolemisen ihanuus: vain minä ja The Good Wife tai Greyn Anatomia tai vaikka Project Runway. Muistan myös yhden kesän, jolloin olin aivan hullaantunut Alexander Skarsgårdiin. Tuolloin katsoin paitsi koko päivän True Bloodia, hengasin tuntikaupalla Alexanderin fanisivuilla. Sittemmin minulla oli myös samantapainen Ryan Gosling -vaihe. Hey girl. Tarvitseeko sanoa enempää?

Kerran, kun olin vielä sinkku, katsoin koko tuotantokauden putkeen loistosarjaa Tell me you love me. Olisi hauska katsoa se uudelleen nyt, kun elämäntilanteeni on muuttunut. No joka tapauksessa, muistan syöneeni silloin pieneksi pilkottua makeaa paprikaa ja baby pinaattia sienikastikkeella. Yksinkertaista ja ihan äärimmäisen herkullista, ainakin muistikuvissani. Eilen tein telkkarievääksi borssikeittoa. Se sopii mielestäni todella hyvin myös myrskyruuaksi. Eurooppaa riepotelleen myrskyn pitäisi saapua puolenyön aikaan Suomeen. Sääli, että tämä resepti tavoittaa teidät hieman myöhään, mutta eiköhän se toimi huomennakin.

Ja kaikkina muina rokulipäivinä.

Kuori ja raasta yhdeksän pientä punajuurta. Kuori ja raasta kaksi porkkanaa. Suikaloi puolikas pieni valkokaali. Helpoiten se onnistuu raastamalla suikaleita juustohöylällä. Pilko pieni punasipuli ja kolme valkosipulin kynttä. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä. Lisää joukkoon 12 desiä lihalientä. Myös kasvisliemi käy, mutta silloin suosisin jotain hieman täyteläisemmän makuista, kuten sienillä höystettyä lientä. Unohda jauhemaiset liha- ja kasvisliemikuutiot. Jos et jaksa tehdä lientä itse, osta laatufondia tai litran pakkauksissa myytävää lientä. En nyt muista yhtäkään merkkiä ulkoa, mutta olen testannut erästä luomulientä ja se oli todella hyvää. Revi joukkoon tuoretta timjamia ja rosmariinia. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lorauta joukkoon tilkka etikkaa ja rouhi sekaan pippuria. Tarjoile perinteisesti smetanan kanssa tai kokeile korvikkeena jämäkkää kookoskermaa.

*EDIT* Poikaystäväni työkaveri kokeili tätä reseptiä. Keitto oli kuulemma hyvää, mutta aiheutti seuraavana päivänä kauhun hetkiä vessareissulla. Ennen kuin kaikki lukijat googlaavat syitä veriselle pissalle tai sen kiinteälle kaverille, niin kerron, ettei ole syytä huoleen. Punajuuren punainen väri on hyvin voimakas, eikä se taianomaisesti katoa tai imeydy elimistöömme. Sen vuoksi kannattaa varautua punaisiin yllätyksiin ja muistella, että mitä tulikaan edellisenä päivänä syötyä. *EDIT*

Tiskit makaavat altaassa ja vesi viilenee, koska keksin blogata vielä uudesta suosikistani broccoli-"riisistä". Tiskaaminen oli muuten suosikkipuuhaani ainoastaan lapsena papan kanssa. Ihmettelen, mihin se into on kadonnut.

Ystäväni Ossi opetti minulle parsakaaliriisin reseptin muutama viikko sitten, minkä jälkeen olen tapani mukaan hurahtanut siihen täysin. Usko tai älä, saatan valmistaa samaa ruokaa monta kertaa viikossa.Tee blenderissä parsakaalista silppua. Vitamixilla se onnistuu ykkösteholla, muista blendereistä en menisi ihan takuuseen. Raastin saattaa myös toimia ja monitoimikone ehdottomasti. Paista silppu pannulla pienessä määrässä öljyä. Mausta himalajansuolalla, pippurilla, valkosipulilla...melkein mikä tahansa käy. Tarjoile esimerkiksi lohen kanssa ja kaada päälle loraus soijaa. Tai sekoita salaatin joukkoon antamaan ekstrakuitua ja ravinteita.

Olen alunperin tutustunut Ossin vaimoon, hyvään ystävääni Annikaan kuutisen vuotta sitten. Nyt muutaman viikon ajan Ossi on lähettänyt minulle suosikkireseptejään tekstareina. Siinä on jotain tosi siistiä. Olemme tavallaan menneet ystävyydessä tietyn askeleen eteenpäin. En taida olla enää pelkkä vaimon kaveri, vaan ruokafriikkikaverijonkakanssavoifiilistellähyvääsafkaa. Sillä eihän sitä kenen tahansa kanssa jaa parhaita reseptejään. Eihän?

Ps. Kuvani ovat olleet viime päivinä aika tummanpuhuvia. Se johtuu siitä, että olen alkanut kuvata myös iltaisin, kirkasvalolampun loisteessa. Tänä aamuna auringon säteet paistoivat kauniisti keittiöömme. Aamupala on kuitenkin kutakuinkin ainoa ateria, jolla en tarjoilisi parsakaaliriisiä. Mutta iltapalana se meni sellaisenaankin ihan sujuvasti.

Olin suunnitellut sitä päiviä. Ostin ainekset, mietin miten kuvaisin lopputuloksen ja fiilistelin, miltä se maistuisi. Mutta sitten se ei onnistunutkaan. Pari kirosanaa siivitteli illan kokkailuja, kun Vitamix kohtasi voittajansa. Valkosipuli-aioli ei vain yksinkertaisesti sillä syntynyt, vaan jäi sutimaan blenderin pohjalle vihertävän keltaisena litkuna.

Ehkä siksi kuvaan syntyi vahingossa verinen risti. Kyllä, osaan olla dramaattinen epäonnistuessani.

Bataattiranskalaiseni jäivät siis ilman valkosipulimajoneesiaan. Olin paahtanut valkosipulin uunissa, josta onneksi olin käyttänyt vain kolme kynttä epäonnistuneeseen aioliin. Loput muussasin haarukalla ja käytin kanan päällä mausteena. Toimi itseasiassa todella hyvin. Ranut saivat kelvata perinteisen ketsupin kanssa.

Olen aiemminkin postannut bataattiranskalaisista, mutta päätin vihdoin kokeilla My new roots -blogista bongaamaani veikeää reseptiä. Niinpä kuorrutin bataatit polentalla, joka on siis karheaksi jauhettua maissia. Polenta jää korppujauhomaisen rapsakaksi ranskalaisten pinnalle.

Pese bataatti ja pilko se noin sentin paksuisiksi lohkoiksi. Laita lautaselle kookosöljyä ja toiselle lautaselle kypsentämätöntä polentaa. Pyörittele bataattilohkot ensin öljyssä ja sitten kuivassa polentassa. Levitä lohkot pellille. Paista 225 asteessa, kunnes ovat pehmenneet sisältä ja saaneet väriä pintaan eli noin 15-20 minuuttia. Rouhi päälle himalajan suolaa ja sirottele ranskalaisiin maun mukaan cayanne-pippuria.

Paahdettua valkosipulia voi käyttää moneen muuhunkin kuin majoneesiin, joten tässäpä vielä senkin ohje.

Leikkaa valkosipulin yläkanta veitsellä. Kaada valkosipulin päälle oliiviöljyä ja varmista, että sitä valuu sipulin sisälle, kynsien väliin. Kääri valkosipuli folioon ja paista uunissa 250 asteessa puolisen tuntia. Voit lopuksi avata käärön ja paahtaa vielä pintaan väriä, mutta tämä on lähinnä kosmeettinen juttu, eikä vaikuta makuun.

Kuin tilauksesta, tätä kirjoittaessani Yogi-teestä tuli elämänviisaus Have compassion with yourself. Turha siis kirota pilalle mennyttä reseptiä. Ihan kiva postaushan tästä tuli näinkin.

Ps. Minun oli pakko ottaa toinenkin kuva, jossa heitin ristin päälle kolmannen ranskalaisen. Ensimmäinen versio oli jotenkin vähän creepy, vaikka Halloweeniin sopikin. Tosin jälkimmäinen muistuttaa mielestäni sellaista pientä kiinalaista tatuointia, joka otettiin 2000-luvulla alavatsaan. Molempi parempi.

Vitsi miten voikaan tulla hyvä mieli parista ihan pienestä sivun ylälaidassa näkyvästä jutusta. Ensinnäkin blogiini pääsee nykyään myös osoitteella www.torkkujajanokkosia.com.

Toinen juttu ei itseasiassa ole lainkaan pieni, vaan melkoisen suuri saavutus näinkin nuorelle blogille. Torkkuja & nokkosia on ollut osa Suomen Blogimediaa viime perjantaista saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että blogiini tulee tulevaisuudessa (maltillisesti) bannerimainontaa. Sen lisäksi teen aika ajoin sisältöyhteistyöpostauksia. En kuitenkaan ala kirjoittaa einesruuasta tai pullapitkoista euronkuvat silmissä, joten turha huolestua. Kirjoittaminen on ammattini. Toimittajana teen juttuja lehdille ja bloggaajana tänne. Mielestäni on huippua, että voin saada ammatistani palkkaa myös täällä. Nyt blogi on välillä jäänyt rahatöiden jalkoihin, mikä on harmittanut. Jos haluat lukea aiheesta lisää, suosittelen klikkaamaan Suomen Blogimedia -kollegani Nooran puoleen. Hän kirjoitti aiheesta mainion postauksen Blogger got fed, jossa paljasti muun muassa, että kieltäytyi viime viikolla autosta, koska ei kokenut sisältöyhteistyön sopivan Kemikaalicocktailiin. Se kertoo mielestäni Suomen Blogimedian bloggaajista enemmän kuin tarpeeksi. Muut kollegani löydät vasemman laidan palkista.

No mutta, mennäänpä kuitenkin päivän tärkeimpään asiaan eli spagettikurpitsasta tehtyyn piiraaseen. Tämä resepti kuulosti minustaki hieman far outilta, mutta jotenkin nämä täytteet vain nousivat mieleeni kaupassa. Spagettikurpitsaa keksin käyttää jauhojen korvikkeena piiraspohjassa, kun selasin taannoin Pinterestiä. Jos muuten joskus mietit, mitä ruokaa tehdä, suosittelen etsimään inspiraatiota Pinterestistä. Kurpitsakausi on parhaimmillaan ja löysin tällä kertaa spagettikurpitsan Helsingistä Kampin kauppakeskuksen K-kaupasta. Oli ihan yhtä hyvää kuin papan tai isäpuolen kasvattama. Paitsi, jos Markku luet tätä, niin tietysti sun kurpitsa on parempaa kuin kaupan tarjonta. Pappa ei taida tätä blogia lukea, vaikka sietäisi. Häntä on hehkutettu jo moneen kertaan. Mutta ymmärrän, jos ysikymppisenä ei oikein tämä blogimaailma jaksa kiinnostaa.

Puolita spagettikurpitsa. Käytä terävää, jykevää veistä, etene hiljalleen ja ole varovainen. Minulta lähti viimeksi sormesta pala, kun leikkasin kyseistä kurpitsaa. Aseta kurpitsa pellille leikattu puoli alaspäin. Anna muhia uunissa puolisen tuntia 225 asteessa.

Ota kurpitsa uunista ja kaavi ensin keskustan siemenet ja rihmasto pois. Heitä ne biojätteeseen. Kaavi sen jälkeen haarukan avulla spegettimainen kurpitsan "liha" talteen. Painele massa vuoan reunoille ja pohjalle.

Sekoita kulhossa viisi kananmunaa ja tölkillinen kookosmaitoa. Purista joukkoon kahden limen mehu ja rouhi vielä sekaan laatusuolaa. Pilko yksi chili ja kaksi valkosipulin kynttä ja lisää ne muna-kookosmaitoseokseen. Pilko tuoreesta ananaksesta parin sentin kokoisia paloja ja ripottele ne vuokaan. Voit lisätä ananasta maun mukaan vähän tai runsaasti. Paista pannulla 300 grammaa kanasuikaleita. Mausta kana cayannepippurilla ja suolalla ja lisää suikaleet vuokaan. Kaada päälle muna-kookosmaitoseos. Paista uunissa reilut parikymmentä minuuttia.

Piiras sai kiitosta siitä, että yleensä niin ankea ja kuiva pohja olikin erittäin mehevä. Kurpitsa kun ei kuivu uunissa. Itseasiassa tässä piiraassa oli lisäksi lehtikaalia, mutta mielestäni se oli ainoa miinus. Siksi se ei päässyt viralliseen reseptiin mukaan. Mielestäni kaikki vihreä, joka menee lötköksi ja harmahtavaksi pitäisi kieltää. Syö mieluummin lehtikaalia vaikka kevyesti paistettuna piiraspalan lisukkeena.

Huh, vihdoin sain tämän reseptin kirjoitettua. Pääni on täynnä liiketoimintasuunnitelmaa ja uusia projekteja, joista yksi on smoothie-luento joogastudio Pihasalilla 16.11. Pihasali täyttää vuosia ja siellä järjestetään koko päivän ohjelmaa. Jännittää muuten ihan pirusti. Mutta kaipa jotain kiinnostaa höpinäni livenä, jos täälläkin. Päivän ohjelma päivittyy Facebook eventiin sitä mukaa, kun se selviää. Pitäisi siis varmaan luonnostella luennon aihe loppuun, hih.

Lapsena lempipuuroni oli voipuuro. Mummuni oli sen tekemisessä erityisen taitava. Serkkuni eivät pitäneet voipuurosta sen epäilyttävän nimen vuoksi. Minä söin mieluusti voita ihan sellaisenaankin, joten puurokin viehätti. Aika usein saatoin esimerkiksi nuolla hapankorpun päältä voin ja sitten voidella korpun uudelleen.

Toinen suosikkini oli vispipuuro. Kerran puuroa vispatessa hiukseni kietoutuivat vatkaimen ympärille. Itseasiassa en ole ihan varma sattuiko tämä onnettomuus vispipuurohommissa, mutta leikitään, että asia oli näin. Minulla oli todella pitkä ja luonnonkihara tukka. Viisivuotis syntymäpäiviltäni on olemassa kuva, jossa syötän lahjaksi saamalleni hamsterille omenaa. En ole koskaan nähnyt toista viisivuotiasta, jolla ylisi yhtä muhkea tukka kuin minulla.

Nyt olen innostunut syömään aamuisin kaurapuuroa, johon olen muuten alkanut lisätä macaa. Ei se olekaan niin pahaa, kuin muistin! Macan lisäksi olen lisännyt puuroon kasviöljysekoitusta. Se ei ole kovin hyvää, mutta siinä on omegat oikeassa suhteessa.

Tänään päätin kuitenkin kokeilla pitkästä aikaa raakapuuroa. Näin alunperin raakavispipuuron ohjeen Wellberries-blogissa pari kuukautta sitten. En jaksanut kaivaa ohjetta aiemmin esiin, joten omasta puurostani tuli hieman erilaista. Siitä tuli proteiinipuuro, koska olin päivällä jumpassa ja kaipasin tuhtia välipalaa treenin jälkeen.

Sekoita desi chia-siemeniä kolmeen desiin kookosmaitoa. Huom. En käyttänyt tölkissä myytävää perusmaitoa vaan laimennettua 1,5 litran pahvitölkissä myytävää versiota. Kun ainekset ovat turvonneet geeliksi, kaada seos blenderiin. Sekoita joukkoon desi puolukoita ja mitallinen vaniljan makuista riisiproteiinijauhetta. Sekoita blenderissä kuohkeaksi ja koristele siitepölyllä.

Alunperin minun oli tarkoitus tehdä isänpäivän kunniaksi raakakakkupostaus. Sen sijaan lönköttelin aamulla Johan & Nyström -kahvilaan. Siellä on mielestäni Helsingin paras raakakakkuvalikoima. Sen lisäksi heidän chai lattensa on todellinen taidonnäyte. Se ei ole esanssinen siirappijuoma vaan oikeasti teestä tehty ihanuus. Suosittelen!

Tämä on jo toinen kerta, kun kuvaan tämän annoksen, enkä vieläkään ole tyytyväinen. Päätin kuitenkin silti jakaa reseptin kanssanne. Tästä sörsselistä ei nimittäin ihan hetkeen näillä taidoilla tässä valaistuksessa taida onnistunutta otosta saada. Ehkä olisi syytä kuvata paaaaljon pienempi annoskoko, jolloin chilit ja lohet olisivat kauniisti rinnkakkain. Mutta kun on nälkä ja tarve vetäistä jättimättö balettitunnin jälkeen, niin minkäs teet.

Olen muuten ihastunut Elixian tarjoamiin balettitunteihin, jotka tosiharrastajien mielestä eivät ehkä täytä baletin piirteitä saati vaatimuksia. Mutta minun selälleni ja mielelleni ne tekevät terää.

Idea tähän reseptiin on puolestaan muhinut jo muutamia viikkona. Eräiden alusvaatekuvausten päätteeksi söimme kuvausporukalla Hima & Sali -ravintolan lounasta. Katkarapusalaatin nuudelit oli korvattu munasoiroilla. Uhkuin intoa, sillä nämähän ovat nimensä mukaisesti munanuudeleita. Itse olen ainakin pettynyt kaupasta saatavien munanuudelien ainesosaluettelon äärellä. Vehnäähän niissä on ja munaa vain muutama hippu.

Vatkaa haarukalla viisi kananmunaa kulhossa. Lisää laatusuolaa ja kaada pellille. Paista 225 asteessa seitsemisen minuuttia. Omat nuudelini menivät hieman turhan ruskeiksi. Kullankeltainen väri riittää. Voit tehdä munakkaan myös perinteisesti pannussa, mutta silloin et saa leikattua yhtä pitkiä nuudeleita. Leikkaa suikaleet joko veitsellä tai tee kuten minä ja käytä keittiösaksia.

Sivele lohikimpaleen päälle wasabia. Jos et halua potkua takaraivoon, voit jättää wasabin pois, mutta se antaa kyllä aika kivan fiiliksen kalalle. Paista 225 asteessa, kunnes kala on kypsää. Viitisentoista minuuttia riittää.

Valmista broccoliriisiä. Leikkaa salaatinlehdet pienemmiksi soiroiksi. Pilko pieneksi punaista paprikaa, chiliä ja valkosipulin kynsi. Kumoa lautaselle päällekkäin salaatti, broccoliriisi, paprika, chili, valkosipuli ja munanuudeli. Kun lohi on valmista, siirrä se päällimmäiseksi. Purista päälle limen mehu ja lorauta vielä sekaan soijaa. Itse viimeistelin makuelämyksen kookosvinegretellä, mutta ilmankin pärjää.

Vielä 45 minuuttia että Isänmaan puolesta eli Homeland-sarja alkaa. Nämä ovat viikon piinallisimpia minuutteja, sunnuntain Siltaa edeltävän tunnin lisäksi, joten ajattelin ilahduttaa teitä tällä reseptillä. Tosin tällä kaudella on vatvottu aivan liikaa Danan ongelmia. Ketä kiinnostaa? Ei minua ainakaan.

Ps. Kaikki meni. Olimme poikaystäväni kanssa yhtä aikaa valmiit, vaikka hän sai etumatkaa, kun minä vielä otin kuvia. Pakko opetella syömään hitaammin. Mutta kuka jaksaa pureskella suupalaa 20-50 kertaa? En minä ainakaan.

Katselin tässä Istanbulissa viime keväänä ottamiani kuvia ja mietin, etten enää kirjoita lyhyitä postauksia. Sellaisia kepeitä pieniä huomioita elämästäni, joita blogin alkuaikoina postasin. Olin niin innoissani Torkuista ja nokkosista, että halusin jakaa koko ajan jotain internetin kanssa, joka tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia.

Söin viime keväänä paljon granaattiomenoita Istanbulin muistoksi. Ostin tänään yhden, koska halusin kuvata uuden bannerin. Nykyisessäkin on ripaus Istanbulia, sillä siihen on ikuistettu teeksi ostamiani ruusunnuppuja.

Mutta eipä tästäkään postauksesta tullut pieni ja kevyt välihenkäys. Granaattiomenan punaisella värilläkin on merkitystä. Se sopii tähän Punaisen Ristin hyväntekeväisyyspostaukseen.

Olen mukana bloggaajien supertaifuunikeräyksessä, johon myös muut Suomen Blogimedian bloggaajat osallistuvat. Tavoitteemme on kerätä 100 000 euroa, joten toivon myös sinun osallistuvan. Lisäksi aion heittää haasteen muillekin blogikollegoilleni. Olisi mieletöntä, jos saisimme tuon summan kasaan.

Sekin auttaa, jos saamme sanan kiertämään. Sharing is caring ja niin edelleen eli kerrothan keräyksestä myös kaverillesi.

Pahinta jälkeä supertaifuuni Haiyan on saanut aikaan Filippiineillä, jossa kuolonuhrien määrän arvioidaan nousevan yli 10 000:n. Lisäksi yli 600 000 filippiiniläistä on joutunut kodittomaksi ja avun tarpeessa on jopa 4 miljoonaa lasta.

Tee lahjoituksesi Punaisen Ristin katastrofirahastoon verkkopankkimaksulla tai luottokortilla:

http://www.lahjoituslipas.fi/punainenristi/bloggaajiensupertaifuunikerays2/lahjoita/

Voit lahjoittaa myös soittamalla tai tekstiviestillä:

Soita 0600-122 20 (20,28 € + ppm)

Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €)

K I I T O S .

Ps. Katsoin tänään uusimman jakson The Good Wifea. Lakisarjoissa törmää usein sanontaan pro bono, kun asianajajat ottavat asiakkaan, vaikkei tällä olisi varaa maksaa penniäkään. En voi sille mitään, että minusta tuo latinalainen sanapari on aika nappiosuma, tekeehän Bonokin hyväntekeväisyyttä. Eipä tässä sitten muuta.

Ah, vaihdoimme kotona huonekalujen järjestystä tänä viikonloppuna ja teimme suursiivouksen. Nyt täällä on ihanan avaraa ja koko koti tuoksuu puhtaalta. En ole todellakaan mikään siivousfriikki, mutta kyllä minäkin osaan arvostaa siisteyttä. En vain aina jaksa viedä niitä sukkia pyykkikoriin saati tiskata.

Aamulla aurinkokin paistoi niin kirkkaasti keittiöön, että kuvista tuli pitkästä aikaa miltei kesäisiä. Tuntui siltä, että tämä kaamokseen suunnittelemani smoothie todellakin toi aurinkoa ja energiaa elämään. Eilen joogastudio Pihasalilla vietettiin kymmenvuotis synttäreitä ja minä tein joogaajille Ravintolapäivän hengessä omena-kaurapirtelöitä. Postaan tuon ohjeen alkavalla viikolla, mutta ensin haluaisin esitellä toisen lupaamani reseptin.

Tämä smoothie on makumatka menneisyyteen. Pari vuotta sitten hain usein pirtelön mukaani Kampin Ruohonjuuresta. En enää muista tuon smoothien nimeä tai tarkkoja aineksia, mutta se maistui kutakuinkin tältä.

Liota kourallinen cashew-pähkinöitä yön yli vedessä. Kaada vesi aamulla pois. Blendaa pähkinät kahden appelsiinin ja pienen inkivääripalan kanssa. Lisää joukkoon myös kolme ruokalusikallista raakakaakaorouhetta sekä kaksi teelusikallista msm-jauhetta. Suosin jauheita, joissa on c-vitamiinia mukana. Se auttaa rikkiä imeytymään paremmin, eikä vatsani mene siitä yhtä helposti sekaisin. Lisää joukkoon vielä pari desiä kylmää vettä ja pari jääpalaa. Sekoita tasaiseksi, jolloin kaakao murskautuu hyvin pieniksi hipuiksi. Jos haluat, voit terästää smoothien pienellä määrällä macaa.

Pidän tästä hyvin kermaisesta ja jugurttimaisesta koostumuksesta, joka on kuitenkin täysin maidoton. Se pitää nälkää huomattavasti paremmin kuin vihersmoothie, tosin lupaamani omena-kaurapirtelö on poikkeus.

Sen lisäksi, että kotimme sai uuden ilmeen, on "kotistudiossani" uusi tulokas. Sain lainata turkoosia puulevyä, joka toi upeasti esiin nuo auringonkeltaiset appelsiinit. Iso kiitos asianosaisille, itsehän olin surauttamassa smoothieita sillä välin, kun lainalahja oli tuotu suoraan kotiovelle. ♥

Lauantai-iltana mieleni teki jotain pientä makeaa. Kaapeista ei löytynyt mitään, sillä aika harvoin ostan herkkuja kotiin. Onneksi minulla on tapana loihtia mitä kummallisimmista jämistä hyviä välipaloja. Näin syntyivät maailman yksinkertaisimmat kaurakeksit.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kulhossa kolme ruokalusikallista kookosöljyä, desi gluteenittomia kaurahiutaleita, ruokalusikallinen mantelijauhoa, ruokalusikallinen agavesiirappia, ruokalusikallinen raakakaakaojauhetta ja hyppysellinen laatusuolaa. Itse pidän erityisen paljon suolaisesta vivahteesta makean joukossa, joten hulautin mukaan hieman enemmän suolaa. Sekoita ja annostele pieniksi kasoiksi pellille. Paista seitsemisen minuttia.

Tämä on viimeinen viikkoni nykyisessä työpaikassani. Viimeinen työpäiväni on torstai 21. päivä. Läksiäisille ei ole vielä aikaa, sillä suuntaan heti samana iltana Kiseleffin taloon. Olen mukana paneelikeskustelussa, jossa aiheina ovat sisältömarkkinointi blogeissa, markkinointimurroksen vaikutus blogeihin, kaupallisuus blogeissa ja bloggarin rooli mediasisällön tuottajana. Äärimmäisen kiinnostava aihe ja hei sinut on kutsuttu mukaan! Paikalle voi saapua kuka vain ja tilaisuus on maksuton. Illan aikana on tarjolla pientä purtavaa ja Kiseleffin liikkeissä on illan ajan erilaisia tarjouksia.

Keskustelemassa on myös muita kirjoittajia Suomen Blogimedian riveistä: trashionista Outi Pyy, Project Mama -bloggari, kolumnisti Katja Lahti, Lähiömutsi-blogin Hanne Valtari sekä Also Sprach Jussi -blogin Jussi Mäntysaari. Myös Gloria Blog Awards 2013 -äänestyksessä Vuoden tyyliblogi -palkittu Stella Harasek on mukana keskustelussa.

Paneelikeskustelu alkaa puoli kuudelta ja ilta jatkuu eri puolilla Kiseleffin taloa. Minun kanssani voi tulla rupattelemaan Au3-liikkeeseen, jossa tarjolla on heille suunnittelemaani raakasuklaata. Saa nähdä, kuinka monta levyllistä ehdin valmistaa eli nopeat syövät hitaat. Se, mitä kultaseppä Jussi Louesalmi on puolestaan suunnitellut minulle, selviää illan aikana. Liike täyttää 10 vuotta eli vink vink: tarjolla on myös kuplivaa! Nähdäänhän siellä!

Taas tekisi mieli jättää tämä postaamatta, kun kuva on niin nopesti hämärässä räpsäisty. Kypsä kala ja minä emme selvästi ole kavereita. Mutta resepti oli sen verran hyvä, etten viitsi turhamaisuuttani pihdata sitä. Näin reseptin alunperin Facebookissa, jonka kautta löysin sen alkulähteille.

Minun käsittelyssäni resepti sai aasialaisia vivahteita ja siika vaihtui loheen, koska lähikaupassamme ei ole kunnollista kalatiskiä. Lohi toimi todella hyvin, mutta taidan kokeilla seuraavalla kierroksella siikaa.

Aseta lohipala folion päälle ja purista kalan päälle yhden tuoreen limen mehut. Lorauta joukkoon ruokalusikallinen kalakastiketta. Rouhi päälle vähän laatusuolaa ja pilko joukkoon tuoretta valkosipulia ja chiliä. Revi päälle myös muutama basilikanlehti, mutta säästä niitä myös valmiin aterian päälle. Lopuksi viipaloi päälle yksi pieni banaani. Kääri folio kiinni ja paista noin 15 minuuttia 225 asteessa tai kunnes kala on kypsää. Tee niin monta kääröä, kuin on syöjiä. Lisukkeena toimii loistavasti jälleen kerran broccoliriisi.

Olen tehnyt suolaista banaanipääruokaa ennenkin. Pidän banaanin pehmeän makeasta mausta yhdistettynä limen kirpeyteen. Tämä on myös ihanan helppo ruoka valmistaa. Ei turhaa kikkailua tai liikaa työvaiheita.

Nyt olen tehtaillut raakasuklaata huomiseen tilaisuuteen. Kuten kerroin, tarjoilen suklaata Au3-liikkeessä kello seitsemästä yhdeksään. Suklaa tosin loppuu varmaan aiemmin. Tein kaksi iiisoa levyllistä, mutta eihän se todellisille suhkaahiirille ole määrä eikä mikään. Voin paljastaa, että toisen levyn päällä on syötävää kultaa ja toisen päällä syötävää hopeaa!

Seuraavaksi siirrän valokuvat työpuhelimestani vanhaan iPhone-romuuni, jonka etu- ja takalasi ovat särkyneet. Sen jälkeen taidan palauttaa tehdasasetukset työpuhelimeeni, sillä huomenna on viimeinen päivä. Jänniä aikoja, mutta vitsi miten kutkuttavia!

Kyllähän se sitten vähän kuitenkin kirpaisi. Nyt on hieman tyhjä olo, eikä se johdu pelkästään siitä, että unohdin eilen syödä lounaan jälkeen oikeaa ruokaa. Raakasuklaa, kulta (!) ja skumppa vievät pitkälle, mutta ei niistä ihan ateriaksi ole.

Eilen oli viimeinen työpäiväni. Sain läksiäislahjaksi muun muassa tämän ihanan teekannun mukeineen sekä "uuden parhaan työkaverin" ja "toiseksi parhaan työkaverin" eli leikattavat Alexander Skarsgårdin päät. Kiitti kaverit! Tällä työyhteisöllä pärjää pitkälle. Pitää tosin varmaan printata mukaan vielä Ryan Gosling.

Illalla kotona odotti vielä kukkia ja kirjekuoressa kahden euron starttiraha. ♥

Keskiviikkoiltana sain myös yhdeltä työkavereistani sähköpostia. Siinä oli runo, jonka hän oli kirjoittanut luettuaan tätä blogia. Vollasin varmaan tunnin (tai ainakin 15 minuuttia). Pyysin luvan julkaista sen täällä, koska itse en osaa kuvailla tätä tunnetta paremmin. Kiitos kaikille, kaikesta. Nyt istun uuden työpöytäni ääressä ja ihailen maisemaa. Aurinko nousi kaasukellon takaa ja värjäsi taivaan punertavaksi. Kaikki on hyvin.

Olen istunut tässä tovin, nähnyt tämän: kurttukaalin, lehtikaalin, parsakaalin,

oppinut suolakiteestä kielen alla ja blenderistä! sinne voi survoa mitä tahansa.

Maitohappoja, vieroitusoireita. Tuntitolkulla, tolkuissaan, täysin tajuissaan

voi rakastaa. Ja että ravinto on enemmän kuin tölkkiversio, enemmän kuin

riivitty kauppalista. Sanot: kaipaan viljoja. Tiedät kai, se näkyy sinussa

kaiken aikaa. Viljapeltojen huojunta. Olet paahtanut 180 astetta, rouhinut, riipinyt,

kuorinut, haljennut. Tänään jätä puuro hetkeksi hautumaan, nosta jäätelöpuikot

ilmaan. Hautaa urakka; tilkka itkua, pala kakkua. Nauti. Take away.

Tiedät täsmälleen mitä syöt. Ei mitään lisättävää – ja loputtomasti.

- Taina Korhonen -

Ps. Blogger tekee kaikista vähänkään tummemmista kuvista hirveää pikselimuhjua. Kuvat näyttävät täydellisiltä Lightroomissa, mutta heti tänne tuotua järkyttäviltä. Osaako kukaan neuvoa, miten tämän voisi estää vai onko se mahdotonta?

Olen tullut pantanneeksi tätä reseptiä jo viikon ajan. Lupasin edellisessä smoothie-postauksessa esitteleväni pirtelön, joita tarjoilin viime lauantaina Piha-salilla. Tämän omenapiiraspirtelön rungon löysin Kris Karrin Facebooksivuilta. Tapani mukaan muokkasin sitä hieman ja lopulta siitä syntyi terästetty versio.

Laita desi gluteenittomia kaurahiutaleita likoamaan kahteen desiin vettä. Kaura on luontaisesti gluteenitonta, mutta se valmistetaan usein muiden viljojen kanssa, joten varmistathan, että ostamasi kaurahiutaleet ovat gluteenittomia. Kun kaura on lionnut noin tunnin ajan, kaada se veden kanssa blenderiin. Lisää joukkoon omena, pala inkivääriä, kourallinen pinaattia, puolikkaan sitruunan mehu, teelusikallinen msm-jauhetta, teelusikallinen vehnänorasjauhetta (on myös gluteeniton), teelusikallinen kanelia ja pari palaa jäitä. Blendaa tasaiseksi. Halutessasi voit jättää superfoodit pois.

Tämä lempeä marraskuu on ollut mieleeni. En välitä lumesta tippaakaan ja toivon joka vuosi, että kadut pysyisivät kuivina. Toki nyt on ollut myös sadepäiviä, mutta suurimmaksi osaksi muistan vain matalalta paistavan auringon, joka värjää kaiken oranssiksi. Laitoimme parvekkeellemme roikkumaan talipallon, jonka ympärillä talitiaiset nyt ilakoivat.

Tiesitkö muuten, että talitiainen on englanniksi nimeltään great tit? Hih.

Minttu puffetin pikkuserkku

Psyllium, tuttavallisesti pyllyjumi

Kahviton cappuccino

Luottokaksikko L&L kohtasivat talvikurpitsan

Left over -kvinoapuuro

Uusia tuulia

Täydellinen lauantai = kirkasvalolamppu + bataattimuusi

Mahdoton maca (plus yksi hyvä tapa)

Lämmittävä borssikeitto syysmyrskyyn

Broccoli-riisi eli kuinka parsakaali silputaan

Polenta-bataattiranskalaiset ja paahdettu valkosipuli

Hyvän mielen spagettikurpitsapiiras

Vispattu raakapuuro

Todellinen munanuudeli ja wasabilohisalaatti

Auta supertaifuunin uhreja

Suklainen aurinkosmoothie

10 minuutin kaakao-kaurakeksit + kutsu sinulle

Banaanikala ja suklaatehdas

Jäähyväiset

Lempeä omenapiiraspirtelö